Saatiin ohi kunnialla vaikka kaikki pellet eivät osallistuneetkaan ja
osa vaihtelevalla menestyksellä. Kotiin päästiin siis ihan "kohtuu"
ajassa.
Työpäivä oli pitkä ja tuossa hetki sitten kirjoittelin sähköpostia ja
kuumat kyyneleet valuivat poskille. Huominen hieman pelottaa ja
jännittää. Äiti on huomenna sairaallassa ja hänelle tehdään pieni
operaatio ja kaikein mukaan hänen pitäisi päästä huomenna poiskin. Isä
on mukana koko reissun, joten saan kyllä väliaika tietoja.
Minähän olen sellainen jonka mielikuvitus hyppää laukalle, kun joku
joutuu sairaalaan. Kaikkein pahimmat skenaariot välähtelee mielessä
niin kuin keväällä kun äiti joutui sairaalaan, kun sydänlihas tulehtui.
Yritän siis täällä tsempata itseäni. Loogisesti ajateltuna tiedän, että
toimenpide on pieni ja kaikki menee varmasti hyvin. Hyvähän se on että
tutkitaan jotta ei tule pahempaa.
Silti tulee itku. Voi kun joku halaisi, kapsahtaisi kaulaan ja pitäisi
lujaa kiinni ja minä saisin itkuni itkeä. Sen jälkeen niistetään nenä.
Nostetaan housut ja paukutellaan henkseleitä. Lähden puhdistamaan
sieluni ikkunoita.
tiistai, 12. joulukuu 2006
Kommentit