Eilen illalla huomasin, että lunta oli tullut jonkun verran (ei kovin paljoa), mutta vielä ei taida vanha sanonta pitää paikkansa, että uusi lumi on vanhan surma. Ylläri oli se, että tänään pakkasta oli kymmenkunta astetta vähemmän. Päätin aamulla, että tänään ei pyöräillä vaan ensin julkisella ja sitten loppumatka kävellen; tuli näin hoidettua aamun reippailut ja samalla tuli saatua vähän happea... vähän pelonsekaisin tuntein kävelin töihin... meneeköhän tänäänkin kaikki päin prinkkalaa. Mutta turhahan se on etukäteen murehtia tällaisia asioita.

Olisin hieman tarvinnut apua aamulla tavaroiden siirrossa, mutta eipä kukaan tullut auttamaan... No onnistuihan se minulta yksinkin; hitaasti mutta varmasti... Voi kun minä rutkutan :D Onhan aina asioilla kaksi puolta... ja te näette vain minun puolen.

Polvi vielä vähän vaivaa. Minusta tuntuu, että se liikkuu yli... siksi se on kipeä. Tukiside on yhä tukemassa; varmuuden vuoksi.

Eilen ilokseni huomasin, että olen saanut 2 uutta lukijaa. Tervetuloa ja toivottavasti viihdytte :) Muualla blogeissa on puhuttu kuinka surettaa kun huomaa, että joku lukija lähtee pois ja kuinka iloitaan kun uusia ilmaantuu. Itse olin kovin iloinen uusista lukijoista.

Olikohan minulla vielä jotain... Kiitos vielä eilisestä tuesta. Tämä oli varaventtiili ja sain tuulettaa kiehuntaa täällä. Olette ihania!

Illalla näemme oliko torstai toivoa täynnä... alku näyttää ainakin ihan lupaavalta.