Olipahan kokemus tulla töihin. Pepe oli hautautuneena lumeen. Kaivoin Pepen esiin märän rännän alta. Ikkuna veti huuruun vaikka puhallin oli täysillä, suunnattuna ikkunaan. Onneksi tänään oli kaikki rauhallisia tuolla liikenteessä. Vähän säikähdin, kun pappa pöryytteli Bemarillaan naapuri kaistaa ja loskat lätkähti sivuikkunaan.

Sari vieläkin epäilee, että olen syönyt niitä Duracelleja :D Itsekin hieman ihmettelen, että mistä tätä virtaa piisaa. Taidan käydä ylikierroksilla. Lauantainen keikka oli upea: Olen tainnut olla energiamonsteri ja ladannut akut musiikista, Egotripistä ja muusta yleisöstä. Toinen teoria on, että 8 kiloa jonka olen laihtunut on muuttunut energiaksi. Saan piiskata itseni salille. Palkkiona on se uskomaton hyvä olo, jonka endorfiini aiheuttaa treenien jälkeen.

Duussi; Se sinun Osmo... sitä löytyy ja sehän on paljon halvempikin... Pitänee käydä korjaamassa se kirjakaupasta tässä joku kerta.

Nyt sitten vietetään Extreme keskiviikkoa :D. Lukijat olkaahan varovaisia siellä... nyt tuli ihan Hill Street Bluesimainen olo :)

P.S. Niin mä olin eilen ylpeä tuosta taskuparkkeerauksesta, että piti mainostaa :) sehän ei liittynyt mitenkään asiaan :D