Eilen kuntosalilla iski huono olo saunan jälkeen. En ollut eilen itse saunakauhan varressa ja yksi täti kysyi, että saako heittää kova löylyt. Kun sanoin, että kyllä mä aika kovista löylyistä tykkään, täti heitti oikein kunnolla. Vaikka istuin melkein kauimmaisessa nurkassa tuli huono olo suihkussa käynnin jälkeen. Tämä täti on kova puhumaan ja minä kuuntelin kiltisti vaikka heikotti ja olin kalpea. Täti olisi varmaan jatkanut pidempäänkin, mutta oli pakko päästä istumaan ja huokaisemaan. Hetken istumisen jälkeen helpotti. Kotiin päästyä join lasillisen tuoremehua ja se auttoi. Olisikohan mennyt sokerit alas treenissä.

Kotiin päästyä olo oli seesteinen (olin pauhannut työpäivästä ystävälle ja äidille) ja melkein nukahdin sohvalle, mutta päätin, että käyn vielä kurkkimassa mitä Blogistaniaan kuuluu ja siinä sivuja lukiessa uni karkasi.

Uni tuli, mutta se oli tällä kertaa rauhatonta. Ilmeisesti nämä egojen kovat kolaukset täällä eilen tulivat uniin ja mietinkin, että voisiko tästä vielä perääntyä, koska minä tätä hommaa en halunnut vaan se määrättiin mulle... mutta kyllä mä mun leiviskäni hoidan. Tapelkoon keskenään. Minä olen nyt tässä välissä sovittelijana... välittelen viestiä puolin ja toisin.

Aamulla oli ihan ok keli (= ei satanut mitään) joten päätin pyöräillä. Siinä kun saa kaikki turhaumat ja patoutumat kyytiä :) Loma odottaa ihan nurkan takana ja kaikki tämä häröily on melkein kaksi viikkoa kaukainen muisto.

Keskiviikkoa lukijat.