Tuolla kommenttilootassa kerroinkin että minun isi on ylpeä, että tytär osaa itse vaihtaa renkaat. Isä alkoi koulutuksen heti kun oma auto tuli. "Sinun pitää osata vaihtaa renkaat. Jos tien päällä sattuu jotain niin osaat toimia ja saat renkaan vaihdettua ja pääset jatkamaan matkaa". Nyt siis joka kevät ja syksy olen isän kanssa rengassouvissa :) Isän hommana on katsoa tunkki paikalleen ja minä väännän ja puhisen pultteja auki :D Eli ensin pitää löysyttää pultit kun auto ei vielä ole ilmassa eli pölykapselit pois ja sitten pulttien löysytykseen :D tekniikkana on laittaa rengasrauta vaakaan ja painaa alaspäin. Jos lika on tehnyt pultin tiukaksi niin sitten vähän jalalla pitää rytkäyttää :D Kun renkaat on löysytetty niin sitten tunkki palkin kohdalle ja auto ilmaan :D tämän jälkeen voi pultit irrottaa, renkaan vaihtaa ja pultit hollille, kiristää sen verran kun voi (kartio keskittää :D ja mielellään ristiin laitetaan pultit), tunkki alas ja sitten lopullinen kiristys ja kapseli paikalleen. Konepellin allekin syynäiltiin, että nesteitä on Pepessä tarpeeksi ja sain kysellä isältä: "Mikäs pömpeli tämä on?" Siinä sitten isä selvitti, että syyläriin on oma neste ja kuulemma sitä löytyy takakontista; hän oli ostanut oikeaa ainetta :D

Kovin ylpeä olen kummipojastani. Siinä on aivan ihana pieni mies. Ylpeyteni tästä pojasta on suurin piirtein äidin luokkaa :D. Pojasta on kasvamassa rehti mies. Kun kyselin miten koulu on mennyt, tuli vastaus rehellisesti eli kertoi kaikki huonotkin samassa. Kun sanoin, että hän on kiltti niin vastaus oli: "Juu kyllä mä joskus olen. Joskus mä olen aivan kamala ja hirveä ja tappelen sisarusten kanssa." Sunnuntaina kävelin hänen kanssaan kotiin, kun hän on kohta 10 vuotias ja piti kävellä isolla tiellä niin lupasin, että saattelen turvallisesti kotitielle pellon reunaan. Siinä sitten juteltiin hänen tulevista syntymäpäivistä ja kuinka kävin häntä ensimmäisen kerran katsomassa sairaalassa :D. Kun kerroin, että tästä pääset jatkamaan yksin, poika pinkaisi juoksuun. Itse käännyin takaisin ja kävelin jonkun matkaa. Käännyin vielä katsomaan taakse. Siellä se minun kummipoika heilutteli minulle vielä ennen kuin jatkoi matkaansa. Sydämessä läkähti sellainen lämmin tunne. :)

Olin aivan varma, että kotona lomaillessa paino on pysynyt samassa tai tullut pikkaisen takaisin, mutta eilen oli ylläri suuri kun menin vaakalle; Kaksi kiloa oli lähtenyt reilun viikon aikana (sitä se teettää kun äidille kotihommia tekee; pesee ikkunoita ja juoksee mattojen kanssa kolmannesta kerroksesta alas (ei ole hissiä) ja tuo ne takaisin ylös tamppauksen jälkeen). Kokonaissumma on 11 kiloa kevyempi Sukulaissielu :D matkaa vielä on, mutta hiljaa hyvä tulee :D Tästäkin olen ylpeä.

Pyöräily sujui tänään aivan mallikkaasti. Oli kuivaa ja aurinko paistoi. Matka sujui sutjakkaan ja innoissani poljin hiksan päälle :) Hikikarpalot tippuivat hiusrajasta kun töihin pääsin :) Täytyisi pestä pyörä ja rasvata ketjut niin hommat sujuisivat vieläkin paremmin. Pitänee ottaa joku viikonloppu pyörän kunnostus :) ohjelmaan.