Huomenta,

Eilen iltasella alkoi kolotus. Ilmeisesti se kaatuminen alkoi tuntumaan ranteessa, polvessa, hartioissa ja ristiselässä. Taisin täräyttää eilen kunnolla itseni siihen asvalttiin. Menin nukkumaan ilman särkylääkettä ja sain unta, mutta nyt olo on hieman kuin katujyrän alle jääneellä. Äiti kun oli kertonut isälle että olin kaatuillut oli isä todennut kuten ennenkin; "Kompurasta tulisi hyvä hevonen, jos se pysyisi pystyssä". Näinhän se on.

Aamulla ajattelin kuntoilla, mutta kun pääsin rappukäytävään ja katsoin ikkunaan joka oli vesipisaroiden peitossa ja lammikon pinta eli käännyin takaisin, vaihdoin vaatteet ja otin Pepen avaimet. Tosin vesisade melkein lakkasi ajomatkan aikana... olisin voinut aivan hyvin polkea ilman, että olisin ollut kuin uitettu koira. Rajuja kuuroja tuntuu kuitenkin tulevan aika ajoin.

No eiköhän se tästä... Jos tämä kolotus yltyy niin sitten haen särkylääkkeen. Illalla saunaan ja annan lämmön sulatella kivut pois.

Mukavaa keskiviikkoa.

*** Editoitu kirjoitusvirhe; radiossa juuri puhuivat, että oikein on kirjoittaa asvaltti ei asfaltti.