Huomenta,

Olipas taas aamu. Sukulaissielu lensi kun leppäkeihäs, kun jarruttelin viemärikaivon kannen päällä, joka oli sateesta märkä ja liukas. Lähempää tuttavuutta tehtiin asfaltin kanssa. Se oli se tiukka kurvi(olen aikaisemminkin lentänyt tässä), jossa on 90 asteen käännös. Vastaantuleva täti jäi kyselemään, että satutinko itseni. Sanoin, että ei tässä mitään. Egohan siinä pahemman kolhun saa kun itse.

Voi mun pyörää... sai vähän turpiinsa siinä hötäkässä. Ohjaustanko oli väärässä ja vaihteiden suojarauta painoi vaihteisiin. Onneksi sain raudan vedettyä takas oikealle kohdalle joten takapyörä pyörii ja ohjaustangonkin oikaisin jotta ohjaus onnistuu. Se reppana=pyörä on saanut vähän enemmänkin kolhuja, kun minä kaahotan menemään.

Siinä polkiessa eteenpäin aloin tehdä pikku tarkisteluja. Housujen oikeassa polvessa on aikamoinen reikä. Risteyksessä kun nousin satulasta tuntui, että peffa jää satulaan kiinni. Persusta on revennyt housuista (on 5 vuotta vanhat housut, joten sinäänsä ei harmi, mutta todella hyvät tällä kelillä, kun ne on viileät eikä hiosta turhaa). Pitäisköhän heittää ne housut jo meneen... vai yrittää vielä korjata. Kaupastahan saa niitä silitettäviä paikkoja.

Töissä tutkailin enemmän vahinkoja. Polvessa (oikeassa) on asfaltti-ihottumaa. No putsailin vessassa polveani ja laitoin laastarin päälle. Vielä kun joku puhaltaisi pikku kipotuksen pois.

Yritän pysyä pystyssä täällä. Mukavaa tiistaita.