Kymmenen ja puoli vuotta sitten saapui pieni enkelipoika tähän
maailmaa. Itse olin silloin juuri Englannissa, mutta kun soittelin
kotiin kuulin pienen miehen saapuneen. Meninkin melkein suoraan
lentokentältä häntä tapaamaan.
Heti ensitapaamisesta hän kiepautti minut pikkusormensa ympärille ja
jätti jalanjälkensä sydämeeni. Muistan sen kesäkuun päivän; sunnuntain
kun kävin jälleen häntä katsomassa. Muistan kun hänen äitinsä sanoi,
että oli jutellut ja haluaisi, että minusta tulisi yksi pienen
enkelipojan kummeista. Kiitin kunniasta ja sanoin, että mielelläni
olisin hänen aikuinen ystävä.
Minä olen saanut 18-vuotislahjaksi medaljongin. Siellä kumpikin
kummipoikani kulkevat mukana minne ikinä menenkin. Lapset aina haluavat
kurkkia kuvaansa. Kerran kysyivät miksi heidän kuvansa oli
medaljongissa. Sanoin, että näin he aina ovat lähellä sydäntäni.
Muistan ensimmäisen kerran kun kummipoikani oli hoidossa. Hän pelkäsi
isääni. Isällä on silmälasi ja aika kova ääni (huono kuulo) ja isän
tarvitsi vain katsoa kummipoikaani kun hän alkoi itkeä. Nykyään he ovat
parhaat kaverit. Hänelle isäni on 10-vuotias pojan koltiainen. Vara
vaari, mutta ennen kaikkea kaveri.
Monet kerrat olen ollut lapsenvahtina. En tiedä mitään niin kaunista
näkyä kuin katsella nukkuvaa lasta. Se rauha, se suuruus, siinä on se
kaikki. Pienet enkelikiharat tyynyllä ja tyytyväinen tuhina.
Kummipoikani on pikku filosofi. Hän on ollut sitä aina. Hänen kanssa
keskustelut ovat hyvinkin antoisia. Muumit olivat kovin suosittuja kun
hän oli pieni. Hän puhui kirjakieltä; muumeista opittua. Muistan kun
hän istui mökkimme yläkerran rapuissa ja sanoi olevan Nuuskamuikkunen
ja hän soittaa huulihaukkua. Mielikuvitus on valtaisa sillä pienestä
askista tuli huuliharppu.
Ensimmäinen kerta puhelimessa oli huvittava; Hän oli kuulemma
kummissaan katsellut missä olen. Kuulin kun hän huuteli "Kummitäti
missä olet? Ei näy." Oli kuulemma kurkkinut pöydän alle ja kaappien
taakse.
Yksi ehkä kaikkein koskettavimmista keskusteluista olemme käyneet pari
kesää sitten. Hän näki Smart auton kadun varressa: K=Kummipoika; SS=
Sukulaissielu
K: Tuo on aika kiva auto ja tuollaisen ajattelin ensin ostaa, mutta ostan kyllä vähän isomman auton.
SS: Ai jaa. Miksi sinä ison auton ostat?
K: No kun minä pidän huolta sinusta ja äidistä sitten kun te olette vanhoja. Minä vien teidät kauppaan sillä isolla autolla.
Siinä minä nieleskelin kyyneleitäni.
Ahkera koululainen hän on. Koululäksyt tehdään heti kun tullaan kotiin.
Kyselin tässä kuinka koulu on sujunut. Hän kertoi rehellisesti, että
muutama muikkari oli tullut; kun hän oli pölissyt tunnilla ja pari
kertaa oli koulukirjat unohtuneet kotiin. Rehellinen pieni mies.
Tämä on ollut antoisa kymmenen ja puoli vuotta. Monia hienoja vuosia odotan. Minun pieni hipi enkelipoika.
torstai, 26. lokakuu 2006
Kommentit