Olin saanut aamulla aivan ihanaa sähköpostia. Piristi kovasti mieltä ja sai melkein kyyneleet silmiin. Hassua kuinka suomalaisille tuo kehujen vastaanottaminen on hankalaa. Ystävä lauloi sydämeni laulua, kun itse olin unohtanut sävelen. Sen aion hänelle kertoa.

Musiikki on ollut aina iso osa elämääni. Lapsena olen ollut kuorossa, soittanut viulua, pianoa ja poikkihuilua. Soittaminen on aina ollut omaksi iloksi ja naapureiden kauhuksi.

Muistan kun olimme vanhempien kanssa Koskikeskuksessa ja joka kerta piti päästä Epesin levykauppaan. Se oli aarreaitta.  Aina sieltä vinyylejä lähti mukaan. Vanhemmat nauroivat, että aina oli levy matkassa kun kävin kaupungissa. Joskus ajattelin, että levykaupassa töissä olo olisi tosi hienoa.

Musiikki tuo paljon mieleen muistoja; ihmisiä, paikkoja, tilanteita. Jokaisella ystävällä on joku kappale, joka tuo hyvin voimallisesti hänet mieleeni.

Elvis on yksi lapsuusajan suosikkeja samoin Baccara; espanjalainen tyttöduo (hymiö)... Baccaraa ei juurikaan soitella radiosta, mutta onneksi Elvistä kuulee melkein päivittäin.

Jatkan taas päivää laulellen.