Huomenta,

Illalla väsy alkoi painaan silmää ja päätinkin, että menen ajoissa nukkumaan. Parin tunnin yöunen jälkeen herään. Etsin hyvää asentoa jota ei tunnu löytyvän. Mieleeni alkaa popsahdella muistoja matkan varrelta. Yhdessä muistossa minä seison uhmakkaasti kumpparit väärässä jalassa eteisessä ai-peitto kainalossa. Olen varmaan 3 - 4 vuotias. Vaalea tukka luonnonkiharalla. Se mihin olin menossa en muista. Varmaankin isäni perään. Isän tyttö kun oon ollut pienesta saakka.

Muistoihin pulpahtaa kuva mummon ja vaarin mökistä. Muistan kun ruuan päälle piti aina mennä ruokalevolle. Yläkerrassa oli serkkuni makuusoppi. Siellä oli kamalan kuuma, koska se oli suoraan huopakaton alla. Kattolaipiossa hänellä oli Jim Morrisonin juliste, Suosikista.

Aamuisin suostuin jäämään hoitoon kun isä lupasi, että kuljen hänen takataskussaa koko päivän mukana. Sillä ehdolla suostuin jäämään hoitoon (hymiö) ja aamulla minulle piti tehdä omat eväät kotona hoitoon mukaan. Kuljin yhden talven kaakaotermoksen ja voileipien kanssa hoidossa. Tuosta takataskussa olemisesta mieleen tuli tarina jonka luin yhdestä perheestä. Heillä on tapana suukkottaa kämmentä. Kämmen laitetaan taskuun ja päivän mittaan jos ikävä tulee voi tämän suukon kaivaa taskusta. Minusta se on herttaista.

Mieleeni tuli oma konfirmaatio. Muistan jännittäneeni sitä. Pappi oli valinnut minut ja yhden pojan lukemaan sen päivän epistolan. Muistan sitä lukiessa, että nostin katsetta raamatusta ja katsoin vanhempien penkkiriviin jossa he istuivat isän serkun kanssa. Kaikki itkivät, eivät siksi, että olisin niin huono vaan siksi, että he olivat pakahtua ylpeydestä. Minun oli pakko katsoa äkkiä alas tai olisin alkanut itkeä.

Muistan kuinka mummo osti minulle kiiltokuvia. Sellaisia ihania enkelikiiltokuvia. Muistan kuinka serkkuni yritti "huijata" minua antamaan ne hänelle. Vaihtamalla tietenkin, mutta olisin saanut vaihdossa "rumia" en onneksi suostunut.

Jollakin oli viime yönä hätä. Ambulanssi kiisi kadulla sireenit päällä. Toivottavasti kaikki siellä hyvin. Kuuntelin kuinka tuuli ulvoi ja vettä satoi. Luonto tasapainottaa itseään kuivan kesän jälkeen.

Mieleeni tuli kummipojan ristiäiset. Olin kamalan ylpeä, että minusta tuli yksi hänen kummitädeistä. Kummipoika nukkui tyytyväisenä koko tilaisuuden. Nukkuu siinä kuvassakin jossa hän on sylissäni ja minä hymyilen kuin Naantalin aurinko.

Monenlaista ajatusta virtasi. Jossain välissä olin nukahtanut uudelleen muutamaksi tunniksi kunnes taas heräsin.

Ehkäpä ensi yönä nukun ilman muistoja ja ilman unia.

Ajatusten aamiaisessa oli tänään kaunis ajatus.

Et saa luopua yrittämästä sen takia,
että se tuntuu vaikealta. Vain sinä
itse tiedät, oletko tehnyt voitavasi.

Kaunista tiistaita.