Voi sössön söö! Tänään ei ole hyvä päivä sitten yhtään. Olisin aamulla halunnut kääntää kylkeä ja hautautua peiton alle. Ryömiä kolooni, mutta tunnollisena nousin ylös ja yritin repiä jotain hauskaa tähänkin päivään ja ajatusta miksi pyöritän tätä sirkusta. Kovalevy pyörittää nyt taas mustia ajatuksia. Pyörin kuralätäkössä; olen huono, ihan p*ska. Olen myös huomannut, että muistikaan ei tahdo pelata. Unohdan asioita (vielä ei mitään isoa ole unohtunut); päänikin jäisi varmaan johonkin jos ei olisi kiinni.

Äskön oli viittä vaille, että en räjähtänyt työkaverille. Alkoi mankuminen. Ensin ignoorasin sen mankumisen. Kohta kuului kovempaa minun nimeni. Voi että kuinka inhoan omaa nimeäni kun sitä tuollalailla mankumalla sanotaan. Minulla napsahti. Vihaisesti tuhahdin "Mitä nyt!" ja siinä samassa olin pahoillani, että pinna meinaa palaa. Työkaveri tarvitsi apua. Sanoin, että nyt on asiat sen verran pahassa vaiheessa, että hänen pitää odottaa hetki. Lopetti mankumisen ja sain hoitaa omat hommat loppuun. Paha Keisari on valloillaan. Yritän kuitenkin pitää toiset erossa huonosta olostani.

Soittimessa soi Texasin biisi Breathless juuri ennen kuin tulin töihin. Tältä nyt tuntuu.

I'll fall but I'll heal
So hold me tight cause I'm so lonely
I'll fall but I'll heal
So hold me tight cause I'm so lonely

Marika ei sulla olis hyvää teippivinkkiä millä sais Pahan Keisarin kauemmaksi? Tosin se sirkushevonen vois olla hyvä. Laitan silmälaput ja nakutaa vaan tätä omaa tonttia.

Pitäisi varmaan repäistä taas kerran.

Kerro mulle vitsi. Minä tarvin naurua juuri nyt.