Illalla taas kävelin. Kun bussia ei kuulunut niin jatkoin matkaa. Hyvää
se tekee aina, kun vähän reippailee. Alku on aina vähän tahmeaa.
Suutuin itselleni; en tee mitään muuta kun märisen, motkotan ja
valitan. Eihän tätä kohta lue kukaan, kun oon kun sitruunan syönyt ja
masentavaahan se on lukea märinöitä. Toimii aika hyvänä motivaattorina
kun suuttuu itselleen (hymiö). Kävin varaamassa
pyykkituvan ja sain pestyä pari koneellista pyykkiä ja siinä välillä
imuroin (enempään en taaskaan pystynyt; matot pitäisi kiikuttaa tuonne
tamppaustelineelle ja paukuttaa oikein kunnolla. Jos vaikka ens
viikolla) ja sain vähän syötyäkin.
Olisi ollut niin ihanaa
vaan jäädä potslojoon sohvalle, mutta sain vielä itseäni niskasta
kiinni ja raahasin itseni salille. Nyt saa ottaa vähän rennommin
(hymiö).
Anna ehdotteli, että jos varaisi matkan.
Matkakuumetta kieltämättä on... Oikein kunnon reissusta on aikaa. Pitkä
viikonloppu jossain ihan muualla, uusissa piireissä voisi olla kiva.
Menee ehdottomasti mietintämyssyyn tuo aatos. Minä oon vaan pirun huono
reissaamaan yksin. Pitääkin kysellä vaikka lapsuudenystävän
suunnitelmia. Edellinen matka oli ihan huippu
torstai, 9. marraskuu 2006
Kommentit