Illalla taas kävelin. Kun bussia ei kuulunut niin jatkoin matkaa. Hyvää se tekee aina, kun vähän reippailee. Alku on aina vähän tahmeaa.

Suutuin itselleni; en tee mitään muuta kun märisen, motkotan ja valitan. Eihän tätä kohta lue kukaan, kun oon kun sitruunan syönyt ja masentavaahan se on lukea märinöitä. Toimii aika hyvänä motivaattorina kun suuttuu itselleen (hymiö). Kävin varaamassa pyykkituvan ja sain pestyä pari koneellista pyykkiä ja siinä välillä imuroin (enempään en taaskaan pystynyt; matot pitäisi kiikuttaa tuonne tamppaustelineelle ja paukuttaa oikein kunnolla. Jos vaikka ens viikolla) ja sain vähän syötyäkin.

Olisi ollut niin ihanaa vaan jäädä potslojoon sohvalle, mutta sain vielä itseäni niskasta kiinni ja raahasin itseni salille. Nyt saa ottaa vähän rennommin (hymiö).

Anna ehdotteli, että jos varaisi matkan. Matkakuumetta kieltämättä on... Oikein kunnon reissusta on aikaa. Pitkä viikonloppu jossain ihan muualla, uusissa piireissä voisi olla kiva. Menee ehdottomasti mietintämyssyyn tuo aatos. Minä oon vaan pirun huono reissaamaan yksin. Pitääkin kysellä vaikka lapsuudenystävän suunnitelmia. Edellinen matka oli ihan huippu