Uuh mikä päivä! Töissä hiljaista ja orastava päänsärky tykytti
ohimolla. Kitutunti tuntui kestävän ikuisuuden. Kulutin aikaa lukemalla
vanhoja kirjoituksia. Muistin, että alkuvaiheessa olin tehnyt hyvinkin
tieteellisen testin ja testannut aurani päävärin: Se on sininen. Tuo mitä on kirjoitettu sinisestä aurasta on kyllä niin totta minun kohdalla.
No kitutunnin tikutti loppuun ja pääsin lähtemään kotiin. Alkumatka
meni hyvin mutta vähän ennen kotia pyörän ohjaus tuntui oudolta.
Etukumi tyhjä. Siinä mielessäni manasin kaikki kirosanat. No eihän
siinä auttanut muuta kuin taluttaa pyörää. Mietin, että onnistuiskohan
multa korjaaminen. Kyllähän se varmaan onnistuis kun ensin kiroilisin
ja heittelisin työkaluja. Pitää varmaan soittaa isälle ja kysyä
neuvoja. Olisi pitänyt silloin keväällä sanoa siellä pyöräkorjaamossa,
että vaihtakaa kumpikin rengas. Tää on just niin kuin auton
valoissakin; jos et vaihda kumpaakin yhtä aikaa niin toinen palaa
melkein heti perään. No pyöräilykausi loppui tähän.
Eilen oli posteljooni Pate jättänyt viestin isosta kirjeestä. Päätin
kävellä hakemaan sen. Samalla sain raitista ilmaa. Tosin päässä
syskyttää vieläkin joten särkylääke on otettu.
Paha keisari nostaa taas päätään. Olo on kun Ruususen Roopella.
tiistai, 28. marraskuu 2006
Kommentit