Uuh mikä päivä! Töissä hiljaista ja orastava päänsärky tykytti ohimolla. Kitutunti tuntui kestävän ikuisuuden. Kulutin aikaa lukemalla vanhoja kirjoituksia. Muistin, että alkuvaiheessa olin tehnyt hyvinkin tieteellisen testin ja testannut aurani päävärin: Se on sininen. Tuo mitä on kirjoitettu sinisestä aurasta on kyllä niin totta minun kohdalla.

No kitutunnin tikutti loppuun ja pääsin lähtemään kotiin. Alkumatka meni hyvin mutta vähän ennen kotia pyörän ohjaus tuntui oudolta. Etukumi tyhjä. Siinä mielessäni manasin kaikki kirosanat. No eihän siinä auttanut muuta kuin taluttaa pyörää. Mietin, että onnistuiskohan multa korjaaminen. Kyllähän se varmaan onnistuis kun ensin kiroilisin ja heittelisin työkaluja. Pitää varmaan soittaa isälle ja kysyä neuvoja. Olisi pitänyt silloin keväällä sanoa siellä pyöräkorjaamossa, että vaihtakaa kumpikin rengas. Tää on just niin kuin auton valoissakin; jos et vaihda kumpaakin yhtä aikaa niin toinen palaa melkein heti perään. No pyöräilykausi loppui tähän.

Eilen oli posteljooni Pate jättänyt viestin isosta kirjeestä. Päätin kävellä hakemaan sen. Samalla sain raitista ilmaa. Tosin päässä syskyttää vieläkin joten särkylääke on otettu.

Paha keisari nostaa taas päätään. Olo on kun Ruususen Roopella.