Levoton olo jatkuu. Eilen ei meinannut tulla uni lainkaan silmään.
Kuuntelin musiikkia, mutta kun uni ei vaan tullut niin piti vielä
nousta ylös ja katsoa Miami Vicen loppuratkaisu. Se sarja on niin
kasaria että; purtsarit, pastellisävyt, t-paidat ja pikkutakit.
Kun nousin loppuratkaisulle kuului, että jotain tippui lattialle.
Laitoin valot päälle. Lattialta löytyi ruuvin kanta. Yritin keksiä
mistä se ruuvi on tippunut ja kuinka se on mennyt poikki. Taisi tippua
mun päästä ja on mennyt poikki kun aivot käy ylikierroksilla ja kone on
leikannut kiinni. Toinen vaihtoehto on mun huippulaadukas Ikea lipasto;
siitä kun irtoaa palasia vähän väliä. Joku yö se säikyttää mut kun se
romahtaa kasaan (hymiö).
Aamulla unta riitti vain seitsemään. Käänsin ja väänsin ja etsin hyvää
asentoa. Ei löytynyt joten vaihdoin sohvalle potslojoon. Nukahdin kun
yritin katsoa luontodokumenttia. Se juontajasetä sais tulla lukeen
mulle iltasatuja joka ilta. Aivan ihana ääni; pehmeä ja soljuva.
Minähän nukahtaisin hyvillä mielin. Heräsin kun telkkari rääkäisi
digi-tv mainoksen... Sillä miehellä ei ollut kyllä yhtään pehmeyttä
äänessään. Hyvä että ei sydäriä tullut.
Aamun postinjakaja on hipi. Hän laittaa lehden todella hiljaa ja
varovasti postiluukkuun eikä runttaa sitä luukusta niin, että tuntuu
kuin armeija olisi tulossa oven läpi. Sattumalta oli hereillä kun hän
oli jakamassa lehteä (seitsemän jäljestä) ja kuulin kuinka hiljaa hän
lehden laittoi.
Mä en tiedä mitä mä tekisin yhden naapurin kanssa (asutaan samassa
kerroksessa). Hän ei nimittäin ikinä tervehdi. Minulle se on
automaattinen toimenpide. Ei auta edes hymykään. Ei ikinä vastaa. Tulee
vähän tyhmä olo kun olet sanonut hei ja hymyilet ja toinen menee ohi
vaan. Pitäisköhän irvistää seuravaalla kerralla, jos irtois edes
jotain... Tosin en mä osais sitäkään. Hei ja hymy on niin sisäistettyjä
juttuja. Samoin kun mun kaupassa lähtiessä "Kiitos hei".
Naapurin koira; siinä vasta hyvä tyyppi. Kerran kiljaisin, kun avasin
oven ulos lähteäkseni ja oven takana oli koira. No koira säikähti, kun
mä kiljaisin ja haukahti. Hississä meistä tuli kaverit. Koira nuoli mun
käden märäksi. Yhden kerran naapurin tyttö ei meinannut saada koiraa
mun oven takaa. Olin nimittäin tekemässä aamupalaa (paistettuja
kananmunia ja pekonia). Kuulin kuinka hän kutsui ja maanitteli koiraa.
Tiesin, että koira seisoi mun oven takana.
Jokohan se vesisade loppui. Mä haluaisin ulos pitkälle lenkille.
Sunnuntaita
sunnuntai, 19. marraskuu 2006
Kommentit