Levoton olo jatkuu. Eilen ei meinannut tulla uni lainkaan silmään. Kuuntelin musiikkia, mutta kun uni ei vaan tullut niin piti vielä nousta ylös ja katsoa Miami Vicen loppuratkaisu. Se sarja on niin kasaria että; purtsarit, pastellisävyt, t-paidat ja pikkutakit.

Kun nousin loppuratkaisulle kuului, että jotain tippui lattialle. Laitoin valot päälle. Lattialta löytyi ruuvin kanta. Yritin keksiä mistä se ruuvi on tippunut ja kuinka se on mennyt poikki. Taisi tippua mun päästä ja on mennyt poikki kun aivot käy ylikierroksilla ja kone on leikannut kiinni. Toinen vaihtoehto on mun huippulaadukas Ikea lipasto; siitä kun irtoaa palasia vähän väliä. Joku yö se säikyttää mut kun se romahtaa kasaan (hymiö).

Aamulla unta riitti vain seitsemään. Käänsin ja väänsin ja etsin hyvää asentoa. Ei löytynyt joten vaihdoin sohvalle potslojoon. Nukahdin kun yritin katsoa luontodokumenttia. Se juontajasetä sais tulla lukeen mulle iltasatuja joka ilta. Aivan ihana ääni; pehmeä ja soljuva. Minähän nukahtaisin hyvillä mielin. Heräsin kun telkkari rääkäisi digi-tv mainoksen... Sillä miehellä ei ollut kyllä yhtään pehmeyttä äänessään. Hyvä että ei sydäriä tullut.

Aamun postinjakaja on hipi. Hän laittaa lehden todella hiljaa ja varovasti postiluukkuun eikä runttaa sitä luukusta niin, että tuntuu kuin armeija olisi tulossa oven läpi. Sattumalta oli hereillä kun hän oli jakamassa lehteä (seitsemän jäljestä) ja kuulin kuinka hiljaa hän lehden laittoi.

Mä en tiedä mitä mä tekisin yhden naapurin kanssa (asutaan samassa kerroksessa). Hän ei nimittäin ikinä tervehdi. Minulle se on automaattinen toimenpide. Ei auta edes hymykään. Ei ikinä vastaa. Tulee vähän tyhmä olo kun olet sanonut hei ja hymyilet ja toinen menee ohi vaan. Pitäisköhän irvistää seuravaalla kerralla, jos irtois edes jotain... Tosin en mä osais sitäkään. Hei ja hymy on niin sisäistettyjä juttuja. Samoin kun mun kaupassa lähtiessä "Kiitos hei".

Naapurin koira; siinä vasta hyvä tyyppi. Kerran kiljaisin, kun avasin oven ulos lähteäkseni ja oven takana oli koira. No koira säikähti, kun mä kiljaisin ja haukahti. Hississä meistä tuli kaverit. Koira nuoli mun käden märäksi. Yhden kerran naapurin tyttö ei meinannut saada koiraa mun oven takaa. Olin nimittäin tekemässä aamupalaa (paistettuja kananmunia ja pekonia). Kuulin kuinka hän kutsui ja maanitteli koiraa. Tiesin, että koira seisoi mun oven takana.

Jokohan se vesisade loppui. Mä haluaisin ulos pitkälle lenkille.
Sunnuntaita