Kävin juuri laulamassa kauneimmat joululaulut. Se aina tuo joulun vaikka ilma olisi mitä.
Vesisateessa ja tuulessa kävelin kirkolle. Toinen kenkä ihan selvästi
valskasi ja sukka kastui. Kirkko oli jo melkein täynnä ja otin
tarkoituksella paikan reunasta. Mutta ennen istumista kävin
sytyttämässä kynttilän. Se on tullut tavaksi. Joka kerta kun menen
laulamaan joululauluja, käyn sytyttämässä kynttilän ja lähetän lämpimät
ajatukset kaikille rakkaille.
Ensimmäisenä lauloimme "En etsi valtaa, loistoa". En tiedä oliko se
urut vai vain muuten herkillä oleva mieli ja kyyneleet kihahtivat
silmiin. Sain kuitenkin itseni rauhoitettua ja lauloin toisten mukana.
Kanttorin laulaessa yksinään, katselin kynttilöitä ja imin itseeni
joulua ja rauhaa.
Marika; kun Konsta Jylhän
joululaulu tuli, tuli itkukin. Kuulin kuinka ihmiset huokailivat kun
kuulivat juontajan sanovan, että seuraavaksi lauletaan numero 17. En
ollut ainoa kyynelsilmin... tai sitten suurin osa halusi kuunella kun
kanttori laulaa. Viimeiseen säkeistöön pääsin hetkeksi mukaan, ääni
vavisten.
Kaunista joulunalus aikaa sinulle. Vie maailmaan kauneutta, sillä
jokainen meistä on kaunis omalla paikallan. Näin sanoi juontaja. Se oli
hyvin sanottu se.
keskiviikko, 13. joulukuu 2006
Kommentit