Takana aivan uskomattoman hieno viikonloppu. Aika meni siivillä ja hauskaa oli. Uuh olen nauranut ja kikattanut todella paljon. Voi kuinka olinkaan tämän viikonlopun tarpeessa. Ystävät ovat parhautta!

Kikattelut alkoivat heti perjantaista lähtien. Hyvää ruokaa, viiniä ja seuraa ja aika meni siivillä. Vedimme siis stringikännit ja kikatimme myöhään yöhön. Uusia sisäpiirivitsejä syntyi kuin liukuhihnalta. Pidimme myös kotidiskon. Tosin polvi taas jälleen kerran muistutti olostaan.

Lauantaina kävimme ostoksilla. Lähinnä se meni haahuillessa ympäri kauppoja ja ostoskeskuksia; ostoksiakin saimme tehtyä ja pitkästä aikaa kävimme ulkona syömässä. Hienon paikan löysimme. Palvelu erinomaista. Ruoka kohtuuhintaista ja tuli nopeasti. Tarjoilijalle kerroimmekin, että olimme kovin tyytyväisiä paikkaan. Lupasi viedä terveiset myös keittiöön, sillä ruoka oli erinomaista.

Päätimme lähteä joraamaan illan päätteeksi. Ystävä epäili, että jaksaisi lähteä ja varovasti tiedusteli, että voisimmeko lähteä tanssimaan. Sukulaissielun vastaus oli "Totta kai!" Vetäisin polveeni tukisiteen, jotta naama ei väänny tuskasta tanssilattialla. Menimme vanhaan tuttuun paikkaan. Paikka ei tälläkään kertaa pettänyt odotuksia. Veivasimme kasarihittejen tahdissa. Tanssimme ja lauloimme. Kävimme jopa Heviluolassa revittelemässä. Hauskaa oli. Aamu neljältä jonotimme vielä snakarilta evästä, kotiin ja nukkumaan. Upeaa. Täydellistä nollaamista kaikista rutiineista. Ystävätär purskahti nauramaan, kun kerroin, että mun elämä on niin tylsää ja rutineihin jysähtänyttä, että naapurit voi tarkistaa kellon mun liikkeistä. Nyt tuli repästyä kunnolla. Hieman on tukka kipeä, mutta tämä oli sen arvoista.