Saatiin ohi kunnialla vaikka kaikki pellet eivät osallistuneetkaan ja osa vaihtelevalla menestyksellä. Kotiin päästiin siis ihan "kohtuu" ajassa.

Työpäivä oli pitkä ja tuossa hetki sitten kirjoittelin sähköpostia ja kuumat kyyneleet valuivat poskille. Huominen hieman pelottaa ja jännittää. Äiti on huomenna sairaallassa ja hänelle tehdään pieni operaatio ja kaikein mukaan hänen pitäisi päästä huomenna poiskin. Isä on mukana koko reissun, joten saan kyllä väliaika tietoja.

Minähän olen sellainen jonka mielikuvitus hyppää laukalle, kun joku joutuu sairaalaan. Kaikkein pahimmat skenaariot välähtelee mielessä niin kuin keväällä kun äiti joutui sairaalaan, kun sydänlihas tulehtui. Yritän siis täällä tsempata itseäni. Loogisesti ajateltuna tiedän, että toimenpide on pieni ja kaikki menee varmasti hyvin. Hyvähän se on että tutkitaan jotta ei tule pahempaa.

Silti tulee itku. Voi kun joku halaisi, kapsahtaisi kaulaan ja pitäisi lujaa kiinni ja minä saisin itkuni itkeä. Sen jälkeen niistetään nenä. Nostetaan housut ja paukutellaan henkseleitä. Lähden puhdistamaan sieluni ikkunoita.