Työpäivä meni ilman pahempia mokia ja räjähdyksiä. Tosin työpäivän lopussa tuli taas sellainen viesti, että Sukulaissielun pulssi nousi ja ensimmäinen reaktio oli "Mitä helvettiä!" Taas yritettiin nakittaa omia hommia minulle. Helkatti, vaikka minä tiedän aika monesta asiasta jotain, niin tämä oli kyllä sellaista hepreaa, että katsoin viestiä epäuskoisena ja mietin, että onkohan se nyt ihan tosissaan. Istuin ja luin ja mietin. No tein alustavan työn ja loput sai hoitaa nakittaja itse (ja näin kävi).

Sirkustirehtööri on huomannut, että suhteelisuudentaju on Sirkuksessa heivattu teltan ovesta pihalle. Joskus tekisi mieleni ottaa kiinni hartioista ja vähän ravistaa ja pyytää miettimään maalaisjärjellä. Pellet ovat keksineet jos jonkinmoista vipstaakia ja kaikki ei ole ihan loppuun saakka mietitty. Muutoinkin tapahtuu outoja. Minä oon sitä mieltä, että laiska töitään luettelee ja pellet ovat alkaneet tekemään sanoitusta kappaleeseen "I will be a martyr".

Sirkustirehtööri on alkanut pelkäämään oman työmoraalinsa puolesta. Tosin se, että on huolissaan omasta työmoraalista on mielestäni hyvä merkki. Työn ilo on kadonnut aikoja sitten teltan ovesta. Onneksi joulu sulkee sirkuksen ja kiertue-elämän hetkeksi.

Olisiko suhteellisuudentaju vain karannut hetkeksi ulos ja joulu toisi sen takaisin telttaan. Se jää nähtäväksi.