Vauvat hahmottavat itsensä kosketuksen kautta; näin heille syntyy ymmärrys omasta vartalostaan joten vauvoja ja lapsia on hyvä pitää sylissä. Itse sain lapsena aina kivuta syliin ja minulle kosketus on tuota voimaa antavaa, eläväksi tekevää voimaa (siksi kai välillä tuo kainalon kaipuu iskee päälle ja ajoittain lujaakin). Muistan lauantait kun televisiosta tuli Onnen päivät, Muppet Show ja Lauantaitanssit. Onnen päivät ja Muppetit piti aina katsoa isän kainalossa. Isä luki minulle tekstit ja koskaan ei pelottanut katsella televisiota. Lauantaitansseissa isän piti tanssittaa minua pari kappaletta (tiedän... taisin olla aikamoinen prinsessa silloin. Määräyksiä annoin)
Joten opin pienestä asti koskettamaan. Minä koppaan aina kaikki ystävät halaukseen; heille se kertoo, että olen kaivannut ja on ihana nähdä taas tai hyvästellessä se kertoo ystävälle olevan tärkeä. Kerran isä kysyi minulta olenko huomannut kuinka yksi ystäväni kavahtaa kosketustani. Se että laskin käteni hänen olkapäälleen sai hänen säpsähtämään. Sanoin isälle, että en ollut huomannut. Seuraavan kerran huomasin tarkkailla ja näin todellakin kävi. Hän säpsähti kovin. Tosin tiesin, että pienenä hän ei juurikaan sylissä istunut. Hänelle kosketus oli ahdistava, joten yritin muistaa tämän.
Nyt viimeksi kun lapsuudenystävä oli kylässä halasin kun hän tuli ja halasin kun hän lähti. Tapasimme yhden yhteisen ystävämme ja huomasin, että vaikka minä ja J halasimme, lapsuudenystävä ja J eivät.
Nyt sitten päiväkävelyn kuviin; Kuvat puistosta jossa lataan akkuni.
Oksiin on ilmestynyt silmuja
Dannykin viettää ansaittua lepoa. Bussi oli parkissa
Tämä puunrunko oli kaunis; Kyljissä sammalta ja runko tumman ruskea ja ruosteen ruskea.
Kommentit