Perjantaita,

Olen taas melkein yksin sirkuksessa. No ei se mitään. Kyllähän se näinkin menee.

Olen opetellut uusien silmälasien pitämistä. Tiistaina tuntui, että lasit vain huonontavat näkökentää ja pari päivä oli hieman huono olo kun näitä piti, mutta nyt alkaa helpottamaan. Kovin ei muutoksia ollut näköön tullut. Optikon mukaan olisin vielä pärjännyt vanhoillakin laseilla, mutta vain hetken (tai sitten se oli myyntikikka).

Sirkuksessa on ollut pientä kirettyä ilmassa. Pellet ilmiselvästi ovat hermostuneet. Yritän olla välittämättä.

Eilen illalla uskallauduin kuuntelemaan taas surullisia lauluja vaikka tiesin, että alan itkeä. Tämä sirkuksen kireä ilmapiiri aiheuttaa jännitteitä; se piti purkaa jotenkin joten laitoin Egotripin Arvoituksen soimaan ja annoin kyynelten valua. Kentin Chans ja Socker ja Poets Of The Fallin Someone Special itkettivät myös. Kainalon kaipuu oli kova. Joku jos olisi kopannut syliin, antanut minun itkeä ja sitten tarjonnut nessun. No lopussa niistin nenäni itse ja huomasin sieluni ikkunoiden puhdistuneen... taas on hieman kevyempi jatkaa matkaa.

Tänään pitää muistaa ostaa huomisen eväät. Kaupat ovat kiinni huomenna. Pitäisiköhän hakea huomenna joku huumoripläjäys videovuokraamosta. Kunnon nauru voisi tehdä terää. Elokuviinkin tietenkin voisi mennä, mutta ei se yksin kivaa ole. Mitäs jos pitäisi olkkari piknikin.

Toivottavasti ilmat paranisivat; ulkoilemaan pitää ehdottomasti päästä. Lenksa rakkaassa puistossa tekee aina terää.

Kaulaliina pitää kutoa viikonloppuna valmiiksi.