Kohta TV2:lta tulee Elvis dokumentti. Se pitää vielä katsoa ennen kuin lähden ulkoilemaan. Elvis on lapsuudesta tuttua musiikkia.

Yksi suosikeistani on "Crying in a Chapel". Kaunis ja koskettava laulu.

Edit;
Voi Marko... katsoin kommentoinnin aikaa ja kyllähän sinä olisit ehtinyt katsomaan sen dokumentin. Se oli nimittäin vasta alkamassa tuohon aikaan. Voi nakki. Se on tullut aikaisemmin; muistaakseni viime vuonna. Ihana oli... lopussa minulla pääsi itku, mutta minä olenkin itkupilli.

Dokumentin jälkeen lähdin dementiahiihtämään. Hyvää teki jälleen kerran. Ensin vähän tuo vesisade meinasi lyödä kapuloita rattaisiin, mutta päätin, että en ole sokerista ja kävelin normaalin 2 tunnin lenkin sateesta huolimatta. Alkumatkasta oli paha olo (henkinen paha olo) ja itkukin pyrki pintaan, mutta kummasti tuo metsä rauhoittaa minua ja kuohuvaa mieltäni. Huomasin kuinka olo keveni ja enää ei itkettänytkään. Vastaan tosin käveli nainen joka selvästi oli itkenyt. Minun teki niin mieli pysähtyä ja halata häntä. Huomasin, että häntä hävetti kyyneleet ja kovin nieleskeli, että ei itkisi. Teki niin mieli pysähtyä ja sanoa, että "Ei se mitään. Anna itkun tulla."

Kotimatkalla poikkesin kaupasta hakemaan purkin maitoa. Olin kuin uitettu koira, mutta en antanut sen haitata. Kaupassa oli se viuhahtaja - Bokseri poika. Ensin en edes tajunnut, että naapurin poikahan se siinä. Sitten kun tajusin niin meinasin kommentoida, että en meinannut tuntea sinua kun sinulla oli vaatteet päällä, mutta onneksi pidin suuni kiinni.

Uuuh kun olo on nyt täysi. Paistoin ulkofilepihvin ja tein perunamuusia. Oli hyvä mättö.