Kotiin päästyä päästin kaiken pahan olon ulos ja itkin. Juttelin isän kanssa puhelimessa. Isä sanoi hyviä pointteja mitä minun pitää ottaa huomioon. Tämä on ehdottomasti repäisyn paikka, mutta millaisen. Hipi-iskä on huolissaan tyttärestään. Tiedän, olen vähän liian pehmeä... mutta zeniläistä mielenrauhaa tässä haetaan koko ajan.

Astraalisiskon neuvoja noudattelin, pidin itkutuokion ja sitten niistin nenäni pakkasin treenikassini ja suuntasin nöyryttämään rautaa salille. Kummasti se mieli rauhottui kun salilla rehkin hiki päässä. Saunassa löylymikkona oli kovien löylyjen ystävä joten pitkään en pystynyt saunassa olemaan, mutta mieli suhteellisen seesteinen.

Toivottavasti yöllä uni tulee... Jätän tämän päivän murheet nyt ja tavoittelen hyvä unta, rauhallista mieltä ja viikonloppua.

Kiitoksia kaikista kauniista jutuista joita kirjoittelitte edelliseen kirjoitukseen. Hipi-murusia olette kaikki. Kyllä se tästä.