Viikonloppu kotona meni jälleen kerran nopsaan. Perjantaina pääsin yllättävän nopeasti ruuhkista ja melko avoimelle tielle. Pepen radio isommalle ja laulua mukana, sillä matka sujuu nopeampaa.

Lauantaina aamusta lähdimme koko konkkaronkka mökille. Isän kanssa olimme päättäneet vaihtaa kesärenkaat jo Pepeen. Isä on ollut sitä mieltä siitä saakka, kun auton ostin, että naisen pitää osata vaihtaa renkaat (tässä voitte kuulla isän äännen: "Eihän sitä koskaan tiedä missä rengas puhkeaa. Hyvä se on osata vaihtaa rengas.") joten olin mukana renkaiden vaihdossa. Isä tunkkasi auton ylös (ja joka vuosi kerrataan, että mikä on se oikea paikka laittaa tunkki). Isä on onneksi kertonut niksejä: eli ensin pitää löysyttää hieman ruuveja kun auto on vielä maassa. Tämän jälkeen tunkataan ylös ja pyöritellään ruuvit auki, rengas irti ja uusi tilalle ja ruuveja paikoilleen ja lopullinen kiristys kun auto on jälleen maassa. Ainoa huono puoli on se, että jos joku rengas- tai autoliike on vaihtanut renkaat, he yleensä vetävät ilmapyssyllä ruuvit kiinni ja ne on tiukassa. Eli minä joudun yleensä pomppimaan rengasraudan päällä, että saan renkaan ruuvit löystymään.

Puita pinottiin. Äitikin tuli mukaan pinoamaan. Päivä meni nopeaan ulkona. Kello näytti, että kolme tuntia meni siivillä. Ainoa harmi oli se, että pinon yksi nurkka oli laonnut... joten se täytyy korjata pääsiäisenä.

Kummipoikaa kävin tapaamassa. Siinä on sitten ihana ipana. Kummitäti opetteli pelamaan pleikkarilla. Hauskaa oli, minä kun olen aika huono siinä vaikka kummipoikaneuvoi minä nappeja pitäisi painaa. Se ipsu huomasi turhautumiseni ja pelasi itse huonommin, jotta en menettäisi mielenkiintoa koko peliin. Ihanaa, että pieni osaa ottaa huomioon toisia, vaikka sanoinkin, että ei minun takia tarvi pelata huonommin.

Lauantaina sain jännän viestin. Joku etsi kadonnutta ystävää, valitettavasti nimi ei ollut tuttu, joten minä en ollut kadoksissa. Sain myös viestiä lapsuudenystävältä. Oli käymässä kotona ja kyseli minun matkasuunnitelmia sunnuntaille, koska oli tulossa samaan suuntaan. Kerroin, että Pepe on otettu käyttöön ja lupauduin hakemaan hänet kotoa kyytiin. Koko lauantain hehkutin kuinka kivaa on saada seuraa. Matka menee aina sutjakkaampaa. Lapsuudenystävän serkun lapsonen tuli osan matkaa kyydissä. Hauska lapsi... kova puhumaan ja niin reipas.

Kun serkun lapsi oli jätetty kyydistä äitinsä hoiviin jatkoimme matkaa. Laitoimme poppikoneen kympille ja lauloimme mukana kympillä. Liikennevaloissa Pepe muuttui pahemmaksi teinicorollaksi, kun käänsimme ääntä kympille. Hauskaa oli. Matka meni todellakin nopeaan. Sanoinkin lapsuudenystävälle, että nyt on kevät virallisesti avattu. Hän oli samaa mieltä.

Kotona olin rukannut sarastevalokelloa ja se herätti minut puolituntia liian aikaiseen, mutta ehdinpä polkkaamaan heti aamusta. Illalla olen varmaan rätti. Yöllä olin hereillä, kun oli kuuma. Pitää muistaa illalla rukata tuo kellon herätys oikeaan aikaan.

Mukavaa maanantaita.