Viikonloppu kotona meni jälleen kerran nopsaan. Perjantaina pääsin
yllättävän nopeasti ruuhkista ja melko avoimelle tielle. Pepen radio
isommalle ja laulua mukana, sillä matka sujuu nopeampaa.
Lauantaina aamusta lähdimme koko konkkaronkka mökille. Isän kanssa
olimme päättäneet vaihtaa kesärenkaat jo Pepeen. Isä on ollut sitä
mieltä siitä saakka, kun auton ostin, että naisen pitää osata vaihtaa
renkaat (tässä voitte kuulla isän äännen: "Eihän sitä koskaan tiedä
missä rengas puhkeaa. Hyvä se on osata vaihtaa rengas.") joten olin
mukana renkaiden vaihdossa. Isä tunkkasi auton ylös (ja joka vuosi
kerrataan, että mikä on se oikea paikka laittaa tunkki). Isä on onneksi
kertonut niksejä: eli ensin pitää löysyttää hieman ruuveja kun auto on
vielä maassa. Tämän jälkeen tunkataan ylös ja pyöritellään ruuvit auki,
rengas irti ja uusi tilalle ja ruuveja paikoilleen ja lopullinen
kiristys kun auto on jälleen maassa. Ainoa huono puoli on se, että jos
joku rengas- tai autoliike on vaihtanut renkaat, he yleensä vetävät
ilmapyssyllä ruuvit kiinni ja ne on tiukassa. Eli minä joudun yleensä
pomppimaan rengasraudan päällä, että saan renkaan ruuvit löystymään.
Puita pinottiin. Äitikin tuli mukaan pinoamaan. Päivä meni nopeaan
ulkona. Kello näytti, että kolme tuntia meni siivillä. Ainoa harmi oli
se, että pinon yksi nurkka oli laonnut... joten se täytyy korjata
pääsiäisenä.
Kummipoikaa kävin tapaamassa. Siinä on sitten ihana ipana. Kummitäti
opetteli pelamaan pleikkarilla. Hauskaa oli, minä kun olen aika huono
siinä vaikka kummipoikaneuvoi minä nappeja pitäisi painaa. Se ipsu
huomasi turhautumiseni ja pelasi itse huonommin, jotta en menettäisi
mielenkiintoa koko peliin. Ihanaa, että pieni osaa ottaa huomioon
toisia, vaikka sanoinkin, että ei minun takia tarvi pelata huonommin.
Lauantaina sain jännän viestin. Joku etsi kadonnutta ystävää,
valitettavasti nimi ei ollut tuttu, joten minä en ollut kadoksissa.
Sain myös viestiä lapsuudenystävältä. Oli käymässä kotona ja kyseli
minun matkasuunnitelmia sunnuntaille, koska oli tulossa samaan
suuntaan. Kerroin, että Pepe on otettu käyttöön ja lupauduin hakemaan
hänet kotoa kyytiin. Koko lauantain hehkutin kuinka kivaa on saada
seuraa. Matka menee aina sutjakkaampaa. Lapsuudenystävän serkun
lapsonen tuli osan matkaa kyydissä. Hauska lapsi... kova puhumaan ja
niin reipas.
Kun serkun lapsi oli jätetty kyydistä äitinsä hoiviin jatkoimme matkaa.
Laitoimme poppikoneen kympille ja lauloimme mukana kympillä.
Liikennevaloissa Pepe muuttui pahemmaksi teinicorollaksi, kun käänsimme
ääntä kympille. Hauskaa oli. Matka meni todellakin nopeaan. Sanoinkin
lapsuudenystävälle, että nyt on kevät virallisesti avattu. Hän oli
samaa mieltä.
Kotona olin rukannut sarastevalokelloa ja se herätti minut puolituntia
liian aikaiseen, mutta ehdinpä polkkaamaan heti aamusta. Illalla olen
varmaan rätti. Yöllä olin hereillä, kun oli kuuma. Pitää muistaa
illalla rukata tuo kellon herätys oikeaan aikaan.
Mukavaa maanantaita.
maanantai, 26. maaliskuu 2007
Kommentit