Viikonloppu meni taas nopeaan. Oli touhua Purnukassa ja kävin kaupungilla ja salilla ja eilen kävin pitkällä kävelylenkillä puistossa. Kun palasin takaisin olin niin uuvahtanut, että en jaksanut kirjoitella omia juttujani. Lukemassa toki kävin muiden blogeja.

Perjantainailtana nukahdin television eteen ja lauantaiaamuna vaikka olisi saanut nukkua ei unta riittänyt kuin 7 saakka (valoisat aamut). No laittelin purnukkaa hieman kuntoon, yritin olla pahemmin kolistelematta ja päivällä lähdin kaupungille. Oli ihan mukava kierrellä kauppoja (en kyllä käynyt monessa; täsmäiskuja) ja kun palasin kotiin näin naapurin muuttolaatikot. Harmittelin mielessäni, että muuttavatko n. puoli vuotta naapurissa asuneet hiljaiset ihmiset pois. Kysäisinkin naapurilta, että ovatko muuttamassa pois. Kertoi, että ovat muuttamassa vasta. Olen siis puoli vuotta luullut, että naapurissa asuu todella hiljaista porukkaa, vaikka ovatkin olleet muualla. Hiljaisilta vaikuttavat ainakin vielä.

Eilen alkoi naurattaan puistossa kaksi mummoa. Kävelivät minun edellä ja tulimme siltatyömaalle ja mummot alkoivat touhuta outoja. Ensin ajattelin, että meinaako toinen mummoista mennä maalaamaan tägiä uuteen siltaan, mutta kuulin kolinaa ja tuumasin, että jotain etsitään. Saavutin mummot juuri kun he olivat tehneet löytöjä. Kummallakin mummolla oli betonirautaa käsissään. Yrittivät olla muina naisina siinä. Käytettyähän tuo rauta oli, tai ylijäämää. Melkein kysäisin, että mitä meinaatte alkaa rakentamaan. Sain pidettyä kieleni kurissa. Seuraavaksi mummot poikkesivat polulta ja tirkistelivät mustikan kukkia. Nupulla taitavat olla. Toinen voivotteli, että toivottavasti ei tule pakkanen, muutoin menee mustikat. Itse jatkoin matkaa ja mihin mummot rautojen kanssa suunnistivat, en tiedä.

Mutta nyt pitää rientää. Tänään on jännää; kuinka pitkä päivä on sirkuksessa.