Viikonloppu meni taas nopeaan. Oli touhua Purnukassa ja kävin
kaupungilla ja salilla ja eilen kävin pitkällä kävelylenkillä
puistossa. Kun palasin takaisin olin niin uuvahtanut, että en jaksanut
kirjoitella omia juttujani. Lukemassa toki kävin muiden blogeja.
Perjantainailtana nukahdin television eteen ja lauantaiaamuna vaikka
olisi saanut nukkua ei unta riittänyt kuin 7 saakka (valoisat aamut).
No laittelin purnukkaa hieman kuntoon, yritin olla pahemmin
kolistelematta ja päivällä lähdin kaupungille. Oli ihan mukava
kierrellä kauppoja (en kyllä käynyt monessa; täsmäiskuja) ja kun
palasin kotiin näin naapurin muuttolaatikot. Harmittelin mielessäni,
että muuttavatko n. puoli vuotta naapurissa asuneet hiljaiset ihmiset
pois. Kysäisinkin naapurilta, että ovatko muuttamassa pois. Kertoi,
että ovat muuttamassa vasta. Olen siis puoli vuotta luullut, että
naapurissa asuu todella hiljaista porukkaa, vaikka ovatkin olleet
muualla. Hiljaisilta vaikuttavat ainakin vielä.
Eilen alkoi naurattaan puistossa kaksi mummoa. Kävelivät minun edellä
ja tulimme siltatyömaalle ja mummot alkoivat touhuta outoja. Ensin
ajattelin, että meinaako toinen mummoista mennä maalaamaan tägiä uuteen
siltaan, mutta kuulin kolinaa ja tuumasin, että jotain etsitään.
Saavutin mummot juuri kun he olivat tehneet löytöjä. Kummallakin
mummolla oli betonirautaa käsissään. Yrittivät olla muina naisina
siinä. Käytettyähän tuo rauta oli, tai ylijäämää. Melkein kysäisin,
että mitä meinaatte alkaa rakentamaan. Sain pidettyä kieleni kurissa.
Seuraavaksi mummot poikkesivat polulta ja tirkistelivät mustikan
kukkia. Nupulla taitavat olla. Toinen voivotteli, että toivottavasti ei
tule pakkanen, muutoin menee mustikat. Itse jatkoin matkaa ja mihin
mummot rautojen kanssa suunnistivat, en tiedä.
Mutta nyt pitää rientää. Tänään on jännää; kuinka pitkä päivä on sirkuksessa.
maanantai, 30. huhtikuu 2007
Kommentit