Eilen ihmettelin suuresti kun iltaruuhkassa n. 7-vuotias tyttö pyöräili yksin. Oli kyllä jalkakäytävällä ja näytti kyllä pyöräilevän kovin maltillisesti, mutta huomasin pyörivän kuin pöllö ja etsin vanhempaa ihmistä. Kukaan ei huudellut, "Muista valot, varo jalankulkijoita." ja tyttö jatkoi määrätietoisesti matkaansa eteenpäin, ei odotellut ketään. Myönnän minä en olisi uskaltanut päästää noin pientä pyörällä liikenteeseen. Hiljaisen toiveen turvallisesta kotimatkasta tälle pienelle laitoin, koska kovin sydäntä kylmäsi, että noin pieni oli laitettu pärjäämään liikenteeseen.

Eilen taisi aamusta aivot olleen vielä narikassa. Laitoin kahvinkeitintä keittokuntoon ja ensimmäisen mitan kun humpsautin suppiloon niin huomasin, että en ole laittanut suodatinpussia ollenkaan. No ei muuta kun tiskaamaan suppiloa heti aamusta. Sama pää kesät talvet.



Mukavaa tiistaita.