Perjantaina suuntasin Pepen kanssa kohti kotia. Kovin piti olla hommia siellä, mutta lumisade sotki suunnitelmia. No ainahan niitä kotihommia on joten auttelin äitiä kotona. Lauantaina käytiin myös mökillä. Kävin kummipojalla kylässä. Kävin viemässä hänen syntymäpäivälahjansa jo valmiiksi. Kysyi, että saako heti avata. Sanoin, että avaa pois. Kovin piti lahjoista. Kapsahti kaulaan ja halaa rutisti. Nyt on kesäksi kaksi ihan uutta t-paitaa, sukat jotka piti olla paksut (tosin miksi... sitä en tiedä) ja kirja "Kapteeni Kalsari". Kirja oli niin hauska, että sitä piti lukea heti ja oli aivan ihanaa kuulla naurun hörähdyksiä pienen miehen luota. Kehujakin tuli. Kirja oli parempi kuin Lucky Luke ja se on paljon se. Se kirja ahmittiin hujauksessa. Kiitos Marika vinkistä.

Eilinen oli onneksi sään puolesta kaunis ja kotimatka menikin nopsaan. Huomaan että tuo kaasujalka on joskus hieman raskas. Vauhti kiihtyy ihan huomaamatta. Onneksi tulee seurattua mittareita joten paljon ei mennä ylinopeutta, kun hellään kaasua. Yhden kumman jutun olen huommanut. Kotikotiin ajat paljon nopeammin kuin takaisin purnukkaan. Kai se on se, että eihän se ole kiva tyhjään kotiin palata.

Eilen taisin muutoinkin olla hieman herkillä. Minua alkoi itkettämään kesken "Tanssin tähtien kanssa" finaalissa. Itku oli puhdistavaa, joten hyväähän se teki, kun itkujaan sai itkettyä.

Kohta pyörä kohti sirkusta. Meidän paras pelle lähti perjantaina. Tänään on varmaan aivan uskomattoman hiljaista sirkuksessa.

Mainioita maanantaita (yritän tässä kaivella positiivisuutta jostain) itse kullekin.