Perjantaina ystävä joutui perumaan lähtönsä. Hän oli tullut kipeäksi ja hänen piti mennä lääkäriin. Joten työpäivän jälkeen ajelin yksikseen kotia kohti. Laitoin siis Pepen nokan kohti kotia ja musiikin soimaan. Ensimmäiset 100 kilometriä ovat hieman puuduttavia, mutta laulamalla radion mukana niistä selvitään ja sitten kännäkin Pepen kohti maalaisteitä. Ensimmäinen läikähdys rinnassa tapahtui juuri tuolla maalaisreitillä. Katselin maisemaan, koivun komeita lehden alkuja ja hiljaa ajattelin: "Olen menossa kotiin ja nyt on kesä ihan ovella." Tuli lämmin, hyvä olo. Suomen kesä on kaunis.

Kotipihaan kaartaessa huomasin, että vanhemmat saapuivat aivan perässä. Kotona omien parissa läikähti uudelleen. Heille olen tärkeä ja tarpeellinen. Jutteltiin ja vaihdettiin kuulumisia.

Lauantaina laitoimme mökillä paikkoja kesäkuntoon. Ison projekti oli isän kanssa antennin vaihto katolle. Uudella antennilla näkyy kanavat paremmin ja suuntasimme antennin hieman toisin. Leikkasin mökin nurmikon ja siinä tapahtui läikähdys. Ruohon tuoksu; kesä.

Koko päivän ulkona touhuaminen sai aikaa kovan nälän. Äidin herkkuruuat odottivat pöydässä kun ruoho oli leikattu. Kun vatsa oli täysi kävin vielä haravoimassa lehtiä ja sitten olikin pikku tupluurien aika. Viikonloppuna on ihanaa nukkua päiväunia.

Eilen vietimme aikaa kotona. Äidiltä pääsi itku kun luki korttini. Uudet työkengät jotka hän sai lahjaksi tulivat tarpeeseen.

Pitkän ajomatkan jälkeen kun palasin kotiin, odotti täällä ylläri paketti 3-vuotiaalta ystävän tyttäreltä. Hän oli askarrellut aivan ihanan Suomen lipun minulle kotistudioon. Läikähti jälleen.

Mutta nyt maanantaissa ja kohta pyörä kohti Sirkusta. Mukavaa viikkoa kaikille.