Tänään päätin käydä nauttimassa auringosta ja luonnosta enkä mennyt salille.
Sirkuksessa oli taas outoa häslinkiä... mutta se ei ole mitään uutta.
Kaikki kun jätetään viime tippaan. Mutta se siitä ja sen kestävyydestä.
Ulkona oli kuuma pyöräillä. Aamusta tarvitsee kuitenkin vaatetta ja
iltapäivällä on liikaa päällä. Viiletin takki auki pyörätietä tuulen
pyöriessä ympärillä. Välillä vastatuuli oli kova, mutta kotiin
päästiin.
Lähdin hieman eri poluille lenkille. Puistossa näin Taiji
esityksen ja olin lumoontunut liikkeistä. Hitaat liikkeet opettajan
käskyjen mukaan. Se harmonia. Tällä ryhmällä oli punaiset viuhkat
käsissään ja välillä kuului BANG, kun viuka aukesi. Niin uskomattoman
kaunista. Muut ulkoilijat pysähtyivät katsomaan. Tuo kohta puistossa on
Taiji harrastajien suosiossa. Pitänee mennä toisenkin kerran katsomaan.
Pitäisiköhän tuo ottaa uudeksi harrastukseksi... ei taida vain
tälläisestä höpsiäisestä olla koko hommaan.
Puisto oli täynnä ihmisiä. Joku oli piknikillä, joku hengali kavereiden
kanssa, joku istui puiston penkillä lukemassa kirjaa, pyöräilijä piti
pienen tauon puiston ruohikossa köllöttäen ja vettä hörppien, joku oli
jo uskaltaunut palvomaan aurinkoa.
Siinä ihmisten keskellä kävellessä tuumin jälleen juuriani. Olen
kasvattanut tähän kaupunkiin juuret ja juuret ovat syvällä. Toisaalta
nautin maaseudun rauhasta, puuhailusta puutarhassa ja varpaiden
uittelusta laiturilta ja toisaalta nautin kaupungin sykkeestä, siitä
että ympärillä tapahtuu ja saan olla osa sitä.
tiistai, 29. toukokuu 2007
Kommentit