Purnukkaan on palattu ja matka meni yllättävän hyvin.

Perjantaina suuntasin Pepen nokan kohti kotikotia. Alkumetreillä meinasi palaa kiinni ja meinasin pimahtaa siinä paikassa, mutta jostain sain taiottua mielenrauhaa, että en alkanut huutamaan enkä räyhäämään. Neljän ruuhkassa autoilu nimittäin ei ole kaikkein parasta. Näin että risteys ei vedä, joten jäin odottamaan valkoisen viivan taakse miten ruuhka selviää niin eikös vasemmalta kaistalta joku kiilannut eteen ja jäi suojatielle autoineen minun eteen. Siinä oli lähellä, että en käynyt sedälle vähän juttelemassa. Napsahdus oli todella lähellä. Setä sitten tönötti suojatiellä ja jalankulkijoilla oli vihreät valot. Taisi saada muiltakin hieman pahaa silmää.

Noin sadan kilometrin jälkeen jätänkin tylsän ja puuduttavan tien taakseni ja kurvaan maalaismaisemiin. Samalla myös rauha hiipi mieleen. Radion mukana lauloin ja hyräilin ja matka sujui nopeaan.

Lauantaina olin luvannut äidille, että pesen hänelle ikkunat ja vaihdan verhot. Samalla laitettiin putsplankkiin koti muutoinkin. Isä oli auttanut mattojen puistelussa viikolla.

Lauantai-iltana suunnattiin mökille saunomaan. Ihanaa oli ja mökin rauhassa nukkuminen on herkkua.

Tänään puutarhuroin ja koin zeniläistä mielenrauhaa parturoidessa ruohoa aidan alta. Kupsuttamalla maata ja kylvämällä uutta ruohoa. Äiti päätti, että tänään grillataan joten äiti grillasi ihania pihvejä parilalla ja seuraksi oli kasviksia.

Nyt yritän säilyttää tämän mielenrauhan.
Mukavaa sunnuntaita.