Purnukkaan on palattu ja matka meni yllättävän hyvin.
Perjantaina suuntasin Pepen nokan kohti kotikotia. Alkumetreillä
meinasi palaa kiinni ja meinasin pimahtaa siinä paikassa, mutta jostain
sain taiottua mielenrauhaa, että en alkanut huutamaan enkä räyhäämään.
Neljän ruuhkassa autoilu nimittäin ei ole kaikkein parasta. Näin että
risteys ei vedä, joten jäin odottamaan valkoisen viivan taakse miten
ruuhka selviää niin eikös vasemmalta kaistalta joku kiilannut eteen ja
jäi suojatielle autoineen minun eteen. Siinä oli lähellä, että en
käynyt sedälle vähän juttelemassa. Napsahdus oli todella lähellä. Setä
sitten tönötti suojatiellä ja jalankulkijoilla oli vihreät valot. Taisi
saada muiltakin hieman pahaa silmää.
Noin sadan kilometrin jälkeen jätänkin tylsän ja puuduttavan tien
taakseni ja kurvaan maalaismaisemiin. Samalla myös rauha hiipi mieleen.
Radion mukana lauloin ja hyräilin ja matka sujui nopeaan.
Lauantaina olin luvannut äidille, että pesen hänelle ikkunat ja vaihdan
verhot. Samalla laitettiin putsplankkiin koti muutoinkin. Isä oli
auttanut mattojen puistelussa viikolla.
Lauantai-iltana suunnattiin mökille saunomaan. Ihanaa oli ja mökin rauhassa nukkuminen on herkkua.
Tänään puutarhuroin ja koin zeniläistä mielenrauhaa parturoidessa
ruohoa aidan alta. Kupsuttamalla maata ja kylvämällä uutta ruohoa. Äiti
päätti, että tänään grillataan joten äiti grillasi ihania pihvejä
parilalla ja seuraksi oli kasviksia.
Nyt yritän säilyttää tämän mielenrauhan.
Mukavaa sunnuntaita.
sunnuntai, 27. toukokuu 2007
Kommentit