Viimeinen kokonainen päivä Dublinissa koitti ja mietimme kovin, että olemmehan käyneet kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat läpi, ettei mitään tärkeää ole jäänyt näkemättä ja kokematta. Tuliaisia piti vielä hankkia, joten aamusta suuntasimme kaupungille.

Viimeinen päivä oli hieman harmaa ja sateinen, mutta Dublinissa sadekuurot kestävät vain hetken ja sateen jälkeen paistaa aurinko... joskus.

Suuntasimme keskustaan ja Trinityn liepeille, jolla oli mukavia kauppoja ja mahdolliset tuliaiset löytyisivät sieltä. Löysin aivan ihanan ilta-/yökuvan Halfpennybridgestä ja sehän oli saatava, joten ostin sen itselleni.

Skonsseja kävimme syömässä erään kaupan yläkerran kahvilassa. Tosin meiltä jäi hillo ottamatta skonssin kylkeen ja sehän oli kuivaa syötävää, mutta sitkeästi puputimme skonssimme ja kahvin.

Isä sai lahjaksi tweedlakin ja äidille ostin ihanan posliinikupin (punaisia ruusuja). Kummipoika sai Irlanti t-paidan, Kummipojan isoveli sai Irlantipelikortit ja siskolle ostin kirjaillun nenäliinan.

Kummallekin kertyi kiitettävästi kasseja joita roudata mukana. Huomasimme, että Archeology and History Museum oli auki. Yllättävää kyllä, mutta sinne ei ollut sisäänpääsymaksua vaan sait käydä ihastelemassa kultakoruja rauta-ajalta. Museossa oli muitakin huoneita, joita päätimme tutkia. Yksi huone oli omistettu Bog-bodies eli suolta löydettyihin muumioihin. Muumiot olivat lasikaapeissa. Tosin pienempiä ja herkempiä oli suojattu muumioilta ja sinun piti kävellä syklin sisälle, jotta näit nämä muumiot. Muumiot olivat säilyneet hyvin suossa. Minun pitää myöntää, että seuraavana yönä nämä muumiot hieman kummittelivat mielessä ja uni ei tahtonut tulla.

Koska National Museum Ireland ei peri pääsymaksua päätimme mennä käymään Collins Barracks - katsomassa sotilasmuseota. Koska matka oli suhteellisen pitkä hyppäsimme bussin kyytiin ja matkasimme sillä museolle. Samalla kävimme suurimman osan nähtävyyksistä läpi uudemman kerran.

Shelbourne hotelli, jossa kuuluisuudet majoittuvat.

Luas-juna, joka yhdistää Dublinin länsi-itä suunnassa.

Päivä oli jo pitkällä kun olimme tehneet kierroksen ja päätimme, että menemme Tempel Bar alueelle etsimään hyvää ruokapaikkaa. Päädyimme italialaiseen ravintolaan. Tilasimme pizzat ja pullon talon viiniä. Pizza oli todella hyvää, tosin minun pizza oli aika tulinen, mutta hyvä. Lapsuudenystävän pizza oli hervottoman kokoinen, joten syömiseen meni aikaa, mutta mihinkäs meillä oli kiirettä.

Tempel Bar kuhisee elämää ja monenlaista rakennusta

Eihän Irlannin matkaa voi tehdä ilman Guinnesia, joten illalla menimme hotellin aulabaariin juomaan puolikas Guinnessia ja kuuntelemaan irlantilaista musiikkia. Hieman haikeus iski siinä istuessa. Ystävän kanssa juttelimme. Tuntui kuin olisimme kotona vaikka emme olleetkaan.

Nuo kaukaisuudessa siintävät vuoret otin sydämeeni mukaan.