Kahtena torstai-iltana on Kotikatu itkettänyt minua. Tuttu sarja monen vuoden takaa ja tuttuja henkilöitä; melkein kuin sukua. Taidan muutekin liikkua nyt herkillä vesillä.

Aamulla pyöräilessä näin rantakadulla ison kasan keltaisia lehtiä tuumasin, että tuosta voisi melkein pyörällä hurauttaa, mutta onneksi en hurauttanut. Aivan lehtikasan jälkeen makasi tiellä jänis. Joku oli ajanut ylitse. Silmä oli repsahtanut kadulle, samoi suurin osa sisälmyksistä. Melkein tuo jänis sysäsi itkun partaalle. Toivon, että joku korjaisi jäniksen pois ja hautaisi johonkin. Mietitytti myös se, että rantakadulla on 40 km/h rajoitus ja kuinka jänis oli noin pahan näköiseksi päässyt. Joku oli onneksi korjannut jäniksen pois kun pyöräilin kotiin. Kadulla oli vain enää verijäljet merkkinä.

Naapurissa on käynnissä juhlat. Toivon, että siirtyvät kohta jatkamaan johonkin muualle. Minä tarvitsen unta.
Tämä herkisti tänä iltana. Kuumat kyyneleet poskilla kuuntelin.


Kent-Socker
Hyvää pyhäinpäivää.