Kahtena torstai-iltana on Kotikatu itkettänyt minua. Tuttu sarja monen
vuoden takaa ja tuttuja henkilöitä; melkein kuin sukua. Taidan muutekin
liikkua nyt herkillä vesillä.
Aamulla pyöräilessä näin rantakadulla ison kasan keltaisia lehtiä
tuumasin, että tuosta voisi melkein pyörällä hurauttaa, mutta onneksi
en hurauttanut. Aivan lehtikasan jälkeen makasi tiellä jänis. Joku oli
ajanut ylitse. Silmä oli repsahtanut kadulle, samoi suurin osa
sisälmyksistä. Melkein tuo jänis sysäsi itkun partaalle. Toivon, että
joku korjaisi jäniksen pois ja hautaisi johonkin. Mietitytti myös se,
että rantakadulla on 40 km/h rajoitus ja kuinka jänis oli noin pahan
näköiseksi päässyt. Joku oli onneksi korjannut jäniksen pois kun
pyöräilin kotiin. Kadulla oli vain enää verijäljet merkkinä.
Naapurissa on käynnissä juhlat. Toivon, että siirtyvät kohta jatkamaan johonkin muualle. Minä tarvitsen unta.
Tämä herkisti tänä iltana. Kuumat kyyneleet poskilla kuuntelin.
Kent-Socker
Hyvää pyhäinpäivää.
perjantai, 2. marraskuu 2007
Kommentit