Tätä blogia ei enää taida lukea kuin Hallatar... (toivottavasti et mihinkään karkaa) Tosin kuka jaksaisi
minun märinöitä kuunnella, mutta tämä on eräänlainen varoventtiili
vaikka kaikkea ei voi kirjoittaa. Helpottaa kummasti tietää, että on
paikka.
Pimeä vie voimia arjen pyörittämisestä. Välillä tuntuu seinät kaatuvan
päälle ja itsensä kovin yksinäiseksi. Silloin sitä yrittää hakea
itsensä ihmisten seuraan. Taidan olla aikamoinen energiavaras.
Halipulaisella Sukulaissielulla tämä irroitti itkut tänään:
Texas: I'll see it through
tiistai, 20. marraskuu 2007
Kommentit