Eilen illalla kävelin rakkaaseen kirkkoon laulamaan joululauluja. Kirkossa oli jo paljon porukkaa. Löysin paikan hieman syrjästä, reunalta. Kävin sytyttämässä kynttilän rakkaille ja istuin odottelemaan alkua. Kaivoin nenäliinan valmiiksi, sillä tiesin, että kun urut pauhaavat avaa ne solmuja sisältä. "Arkihuolesi kaikki heitä" -laulu avasi ensimmäisen solmun ja liuotti rinnan jäitä.

Onneksi en ollut yksin tuon herkistymisen kanssa. Muutkin kaivelivat nenäliinoja ja niistivät neniään illan edetessä. Juontaja osasi homman ja hän kertoi kuinka "Varpunen jouluaamuna" -laulun sanat ovat syntyneet. Sakari Topeliuksen lapsista hänen yksivuotias Rafael poika kuoli isänsä syliin ja se heijastuu tuohon lauluun. Juontaja kertoi, että ruotsinkielisessä versiossa kohta "Olen pieni veljesi, tulin taivahasta." menee "Olen pieni veljesi, joka kuoli keväällä." Tuo availi meidän monen solmuja kirkossa.

Kirkossa oli myös orkesteri soittamassa ja aivan ihanasti tinapilli sopi moneen kappaleeseen. Oli ihana laulaa vaikka välillä liikutukselta se oli hankalaa; sitä piti katsella sivulle ja pyyhkäistä kyynel pois ja kappaleiden välissä niistää nenä.

Noista joululauluista on tullut minulle perinne. Olen joka vuosi käynyt laulamassa täällä ja näin avannut sydäntä joululle ja joulumielelle.

Hyvää Lucian päivää kaikille ja valoa sinun päivään.