Hallatar oli laittanut kukkasia minulle blogiinsa. Jos saan valita kukkia niin silloin tänne tulisi auringonkukkia ja hajuherneitä. Tosin kukkien peruste: tuoda hyvää mieltä ja olla inspiraationa ei taida tässä minun blogissani toteutua. Sarkasmia täällä on paljon.

Moonwoman oli kirjoittanut upean runon. Kiitos. Lämmitti kovasti. Sinä se osaat sanailla kauniisti. Se on taito.

Nyt sitten tuohon maneereihin. Töissä on yksi pelle joka rakastaa maneereita. Hän viljelee niitä kosolti puheessaan. Hänellä on myös hieman näsäviisas tapa puhella ihmisille ja hän on tavattoman utelias. Eilen huomasin ärtymystä toisessa pellessä, kun hän alkoi tivaamaan heti aamusta erään pellen kasvonilmeitä. Pelle tuijottaa maneeri-pelleä ja minäkin syrjäsilmällä kurkkasin, että väsynythän tuo vain on ja maneeri-pellen mielestä hän oli kovin surullinen ja apea. Toinen pelle ei jaksanut vastata maneeri-pellen uteluihin. Harvinaisen helposti antoi periksi maneeri-pelle. Yleensä hän alkaa inttämään.

Maneeri-pelle oli ottanut minut paikkani kokouspöydässä. Arvaa jurppiko! Sukulaissielu oli pikkumainen... ja suuttui paikan häviämisestä. No seuraavan kerran olenkin ajoissa ja omalla paikalla.

Tiistaita.