Eilen lähdin kaupungille metsästämään uusia kenkiä. Hyvät löytyivät hetken kiertelyn jälkeen. Nyt on hyvät kengät ilman, että päkiät tulevat kipeäksi.

Minulla on tapana guljailla kaduilla omissa ajatuksissa. Eilen kuulin "Hei kaunis nainen!" Hare Krishna munkki tuli myymään makeisia minulle. Tiesin, että hän imartelee, jotta ostaisin, mutta kuulostipa hyvältä kuulla kehuttavan kauniiksi. Hän sai minut hymyilemään. Hänen kookossuklaa ei maistunut minulle, mutta ostin inkiväärikarkkeja häneltä eurolla.

Kotiin päästyä kävin varaamassa pyykkituvan ja pesin peiton ja tyynyn ja vein ne ulos kuivamaan. Eilen olikin juuri oikea hetki tehdä se. Tyyny ja peitto kuivuivat muutamassa tunnissa uudelleen käytettäväksi.

Kaupassa törmäsin iäkkääseen herrasmieheen. Setä oli n.90-vuotias ja pahoitteli kovasti, että hänen rollaattorinsa oli minun edessä. Sanoin, että ei ole mitään hätää, ei ole kiirettä mihinkään. Pappa sanoikin, että sopu sijaa antaa. Innostui kovasti juttelemaan ja lopuksi toivotti erittäin mukavaa viikonloppua. Kiittelin ja toivottelin hänellekin hyvää viikonloppua.

Eilinen ilta ja iltapäivä menikin sitten pakastimen sulatuksessa. Siellä oli jääkausi. Yksi laatikosto ei edes enää auennut. Urakkaan meni 8 tuntia, mutta nyt on pakastin sulatettu ja tuuminkin, että en taida laittaa edes päälle. Ainoa mitä siellä tarvii säilyttää on jäätelö ja nyt jäätelöä ei ole. Olkoon nyt pakkanen hetken pois.

Eilisen kauniiksi kehumisen jälkeen tuli mieleen tämä:


Patricia Kaas ~ Il me dit que je suis belle