Eilen sitä oli kuin toisen asialla koko päivän. Aamusella iski pieni paniikki kun kävelin pysäkille, jotta tulihan se ovi kiinni. Minulla ei ollut mitään mielikuvaa ja hetken verran tuumasin, että käännyn ja käyn tarkistamassa, mutta olisin myöhästynyt, joten ajattelin luottaa siihen, että ei se ole ennenkään auki jäänyt. Eikä se illalla sepposen selällään ollutkaan.

Sirkuksessa on hiljaista - liian hiljaista. Yksi pelle viime viikolla kun kysyin yhden työasian perään kehui, että häntä ei kiinnosta yhtään. Katsoin hieman hämmästyneenä. Se asia on vieläkin kesken. Niin moni on kesken, mutta ei ole minun murheeni tuumaan.

Tiistaita.