Viikko on vierähtänyt nopeasti. Keskiviikkona riensin auttamaan kummipojan äitiä järjestelyissä ja muutoinkin rutiinit on rikottu niin että paukkuu. Aamuisin on juttuseuraa ja illalla on kikatushetkiä ja juttutuokioita. Aika on mennyt siivillä.

Kummipojan äidillä on ollut raskas viikko, joten tarjouduin auttamaan. Hän otti avun mielellään vastaan joten yhtenä iltana ja kahtena päivänä olen papattanut kuin ruuneperi, hymyillyt ja nauttinut kuhinasta ympärillä. Eilen kun palauduimme kotiin kummipojan äiti kyseli, että oliko liian raskas päivä. Sanoin, että ei sillä olen nauttinut täysin siemauksin tästä. Hän vain totesi; "Tuntuu mukavalta olla tarpeellinen." Miten hän sen tiesikin. Ehkä siksi että hän on "kaksoissiskoni". Eilen eräs ihana vanhempi rouva tuli luoksemme katsoi ensin minua sitten kummipojan äitiä ja sitten sanoi "Te olette kaksosia." Kumpikin vilkaisi toisiaan ja nauraen kummipojan äiti selitti, että "Emme ole kaksosia. Emme ole edes sukua." Hassuinta tästä koko jutusta tekee se, että sanoin, että kuinkahan moni tänään erehtyy luulemaan meitä kaksosiksi.

Palkaksi sain nämä ihanuudet: