Tänään olisi ollut käyttöä keltaiselle kypärälle, mutta siitä tuonnempana.

Kotimatka sujuu hyvin vaikka pari riskaabelia ohitusta näin. Keltaisella viivalla ohi ja vastaan tulee autoja. Onneksi oli bemari niin riitti tehot ja juuri pääsi koukkaamaan takaisin oikealle kaistalle. Minä puistelin päätä ja mietin, että miksi teillä on niin kamala kiire. Voitatte muutaman minuutin, mutta se minuutti voi kostautua kalliisti.

Mökillä odotti sauna. Ihanaa; istua lämmössä ja antaa viikon murheiden sulaa lämmössä.

Nukahdin pian mutta parin tunnin jälkeen heräsin hyttysen ininään. En tiedä mitään niin ärsyttävää kuin hämärä ja ininä. Kuulet mutta et pysty paikallistaan. Ensin ajattelin, että olin nähnyt vain unta hyttysistä ja olin vaipua uudelleen uneen kun kuulin taas sen ininän. Yritin metsästää hyttysen, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta tuumin, että senkus syöt ja nukahdin uudelleen. Ei auttanut edes ötökkävalo joka normaalisti napsii itikat kitaansa.

Isä heräsi aamulla taas aikaiseen. Puoli kuusi alkoi kahvin keittoon. Minä huokasin, että olisi nyt vielä nukkunut vaan ei. Rapisteli lehteä... joten nousin kiltisti kuudelta: silmät sikkurassa ja tukka sekaisin. Kahvi oli valmis joten sitä koneeseen.

Isä kertoi, että tarvitsee apua kahdeksankulmaisen liiterin tolppien pystytykseen. Minun ja äidin tehtävä oli pidellä tolppia kun isä laittoi tukipuita. Melkein loppusuoralla rakennelma kaatui ja minä seisoin väärässä paikassa. Tuli lankusta päähän. Takaraivossa on kuhmu. Onneksi ei osunut metalliputki... se olisi ollut sairaalareissu. Nyt on pieni kuhmu. Isä puhui kieliä, mutta tolpat on pystyssä ja kuulemma ihan hyvä siitä tulee.

Loppupäivä meni pihatöissä ja Pepe sai pesun painepesurilla. Sain jopa helmassa olleet piet irti vampulla ja autoshampoolla.

Kummipojan koulu oli mennyt hyvin. Reipas poika.

Suolapyyhe harteilla auttoi pahimpaan kolotukseen. Kohta nukkumaan. Silmät jo hieman lupsuvat.