Elän nyt laatikoiden keskellä. Pikku hiljaa pakkailen tavaroita joita en tarvitse juuri nyt. Eilen laatikoihin lähti kirjoja ja muuta rompetta. Vielä ei ole haikea olo; olo on hyvin rauhallinen ja seesteinen. Nyt on minun hetkeni. Nyt koitti minun aikani kuten Egotrippi laulaa.

Viikonloppuna kävin kysäisemässä jos kummipoika pääsisi auttamaan muutossa. Hän lupautui tulla kantoavuksi. Myös muuttoautoa selviteltiin. Se on kummipojan isän selvityksessä nyt. Isä ajaa ja pakkaa tavaraa autossa. Äiti on täällä ylhäällä ja tarkistelee, että mitään ei unohdu ja kummipojan kanssa kannamme tavarat. Työjako on selvä.

Itse hilailen tavaroit pikkuhiljaa joten viimeiseen kuormaan jää vain huonekalut.

Lauantaina mittasin verenpaineen. Se on laskenut rajusti. Lauantaina mittari näytti 117/71 ja pulssi oli 77 ja olin juuri juossut edes takaisin rappuja. Talvella pahimmillaan alapaine oli 101. Olen sitä mieltä, että stressi on ollut kaiken tuon korkean paineen takana.

Paljon asioita hoidettavana. Pitää varmasti tehdä lista jotta muistan kaiken.
Maanantaita.