Olen vieläkin puinut täällä vanhan sirkuksen temppuiluja. Tänään tuossa äskön sähköpostia lukiessani huomasin, että apua on tulossa. Saan erään paperin hieman toista kautta kuin sirkuksesta mutta yhtä pätevän... niin nyt uskon. Toivon, että se on hieman "parempi" kuin sirkuksen... ensi viikolla näen. Olin nimittäin heittänyt kirveen jo kaivoon tuon paperin osalta.

Tänään oli aika hulina päivä töissä. Riitti hiusten harmaantumista, repimistä ja vaipumista epätoivoon. Piti jopa soittaa lomalla olevalle henkilölle ja kertoa ongelmat. Ottivat yllättävän rauhallisesti. En keksi muuta selitystä, että jotenkin miehet osaavat ottaa asiat hieman rennommin. Työkavereita nauratti kommenttini jota heitin ja naapurihuoneesta kuului; Ihanaa kun minä en ole ainoa joka karjuu! kun kiljuin, että ei voi olla totta. Kuulin jopa, että se on hyvä, että kannan asiasta huolta ja se että informoin on hyvä asia. Jotenkin nyt tuntuu, että olen löytänyt paikkani. Tunnen olevani tarpeellinen.

Tänään koin taas ajellessa läpi maalaismaiseman aamu-usvassa, syvää rauhallisuutta ja sitä, että olen oikealla tiellä. Silmäkulmassa kimmelsi jopa kyynel. Tätä olen kaivannut ja tätä olen tavoitellut; oma paikka. Maailman turuill ja toreilla se oli kirvonnut kauas, saavuttamattomiin, mutta uskolla itseeni pääsin eteenpäin.

Tänään aamulla laukkuani penkoessa löysin Ajatusten aamiaisesta leikkaamani jutun jonka tahdon jakaa teidän kanssa. Lappuja oli useampi, mutta tämä osui ensimmäisenä ja on totta.

Tänä vuonna:
ANNA ITSELLESI AIKAA...
*ajatella, sillä ajatus on voiman lähde
*leikkiä, sillä leikki on ikuisen nuoruuden salaisuus
*lukea, sillä kirjat ovat viisauden lähde
*rakastaa, sillä rakkaus on Luojan antama lahja
*ystäviäsi varten, sillä ystävyys on tie onneen
*nauraa, sillä nauru on sielun musiikkia
*auttaa toisia, sillä päivä on liian lyhyt tuhlattavaksi itsekkyyteen
*työskennellä, sillä työ on onnistumisen hinta
*ihmisenä olemiseen, sillä sen takiahan olet täällä