Oletko koskaan miettinyt sanojesi merkitystä toiseen.

Minulle tämä tuli mieleen, kun kuulin eilen että eräs työntekijä on lähtenyt sairaslomalle. Hän oli valittanut minun kolleegalle, että hän nukkuu huonosti ja herää aina neljän aikaan ja hän alkaa olla lopussa. Iltapäivällä kuulimme, että hän on lähtenyt sairaslomalle.

No puhelimme huoneessani hetken sanojen merkitystä ja sitä kuka sinulle sanoo ja miten sanoo. Tämä sairaslomalle jäänyt nainen on melko nuori, hento ja hieman ujonpuoleinen. Hän on nyt tällähetkellä kiireapulaisena ja tuuraajana. Nyt vakituinen on vielä lomalla (on tässä pätkässä ollut viikon) ja tämä nainen on ollut yksin. Tiedän, että hän on yhdessä hektisimmistä paikoista. Siinä puhuessa selvisi, että vakinainen on vähätellyt tätä naista ja hänen työsuoritustaan. Hänen on varmaan ollut kamala jäädä tekemään töitä yksin tietäen, että ei riitä ja hänen työsuorituksensa ei kelpaa. Tämä nainen on ottanut sanat tietekin kovin itseensä ja murtui paineen alla.

Koskaan ei saisi ketään vähätellä vaan rohkaista. Huomaan eräässä kolleegassa sitä, että hän vähättelee itseään ja omaa suoritustaa/osaamistaan. Minä aina kannustan häntä. Sanon: "Ei se noin ole. Ihan varmasti osaat. Et ole tyhmä." (muutamaan otteeseen hän on sanonut itseään tyhmäksi). Yritän valaa häneen rohkeutta. Hän oli tässä pari viikkoa tuurailemassa ja alussa kuulin noita kommentteja moneeseen otteeseen. Valoin häneen rohkeuttaa ja luottoa omaan osaamiseen ja huomasin, että "En osaa. Olen tyhmä." kommentit loppuivat. Sanoin, että kun rutiinit löytyvät työntekemiseen niin homma alkaa sujumaan. Huomaan hänen olevan hieman arka ja hän monesti tarkistaa asioita monelta eri taholta. Nyt olen huomannut, että hänen luotto omaan osaamiseen on kasvanut ja hän ei juokse ihan joka asian kanssa toisten luona.

Minua "nuijittiin" vanhassa sirkuksessa n. pari vuotta, mutta oinaan sisulla ja tahdolla en antanut periksi. Mutta huomasin sanojen merkityksen... minäkin aloin murentua. Viime talvi oli jo paha. Onneksi oli tämä blogi ja onneksi oli monta teitä jotka autoitte jaksamaan.

Hallatar oli kirjoittanut minulle pari päivää sitten runon. Pyysin häneltä luvan, että saan laittaa sen tänne. Kiitos Hallatar!

Pieni puhallus

Oli onni että uskoit siipiisi.
Se kannatti.
Me muutkin uskoimme.
Ne olivat siellä.
Piilossa.
Lapaluiden takana.
Ja me näimme
niistä vilauksen.
Nyt sie kaartelet jo taitavasti
tuulenvirroissa
kohta horisonttiin asti.

Hallattarella on taito kannustaa juuri silloin kun tunnet itsesi heikoksi ja tarvitset sitä kannustusta. Samoin on käynyt monen muunkin kanssa. Te olette juuri ratkaisevalla hetkellä tukeneet. Sitä on pyyhkinyt kyyneleet, niistänyt nenän ja nostanut päänsä kumarasta ja jatkanut matkaa.

Kamala kun tämä tuntuu kuin kirjoittaisin viimeistä kertaa. Ei... tarinoita riitää. Tämä on vain tällainen välitilinpäätös. Kiitos teille kaikille.

Muistakaa posiitivisten sanojen merkitys. Se vie pitkälle.