Pitkästä aikaa jälleen täällä, eli hengissä ollaan. Täällä ei taida enää tosin kukaan käydä, kun ei tapahdu mitään.

Kaksi viikkoa olen nyt painanut kellon ympäri töitä. Muutoin asiat kasautuisivat liian pahasti. Yksin kun joutuu tekemään niin sitä on vähän kovilla. Kun kotiin pääsen en ole jaksanut kirjoittaa mitään vaikka se ehkä olisi ollut hyvä asia. Sitä on vain miettinyt kuinka saa äkkiä lämmintä ruokaa ja hetken hengähdystauon jotta jaksaa taas jatkaa seuraavana päivänä.

Torstaina meinasi tulla jo itku töissä. Kävi ilmi, että muutoksien tekeminen saattaa aiheuttaa sen, että asioita tehdään useamman kerran ja meillä varastossa tavaraa ääriä myöden täynnä. Tein huomion tästä kamalasta epäkohdasta, informoin pomoa joka pyysi, että otan yhteyttä projektihenkilöön joka tarkistaa asian. Se onko huomioni totta ei ole vielä selvinnyt. Toivottavasti asia selviää pian tai olemme syvällä suossa.

Perjantaina työkaverini ulkomailta soitteli. Sanoi jossain vaiheessa "Sukulaissielu, sinä kuulostat kamalan väsyneeltä." Kerroin mitä on tapahtunut. Hän ei ollut uskoa korvia, mutta sanoin, että tämän ohjelman kanssa kaikki on mahdollista... tosin hänkin on tullut siihen tulokseen. Hän jatkoi juttuaan ja sai minut purskahtamaan nauruun. Heti puhelimesta kuului: "No nyt kuulostaa jo paljon paremmalta." ja nauroimme yhdessä. Hänen ohjeensa oli huilata viikonloppuna niin paljon kuin mahdollista. Sanoin, että kuuntelen hänen neuvojaan. Olenkin nukkunut kaksi yötä yllättävän hyvin. Tosin vielä univelkaa on.

Egotripiltä tulee kohta uusi levy, ISO JEI sille! Töissä välillä on pakko laulaa "Maailmanloppua odotellessa". Toimistossa kuuluu "Ihanaa kun sinä laulelet välillä!" Ja henkilöstöpäällikkö oli ihmeissään kun jaksan nauraa sydämen pohjasta. Pomoni oli nimittäin hänen kanssa puhelimessa ja kuulin kommentin: "No se on meidän Sukulaissielu, joka täällä nauraa. Hän nauraa joka päivä. Tosin en enää tiedä onko se enää tervettä." Koska kuulin nimeni mainittavan kysyin pomolta, että kenen kanssa hän juttelee. Oli henkilöstöpäällikkö. Sanoin, että me kaikki aletaan olla väsyneitä täällä.

Naurulla jaksan eteenpäin. Toivonkin, että sen ohjelman kanssa saamme pian valoa tunnelin päähän.