... tämä pimeän aika. Aamulla sitä saa repiä itseään ylös.

Onneksi yksi kavereista ilmoitti minut valopallokurssille. Viime torstaina illalla askarreltiin paperinarusta ja ilmapallosta narupallo. Hauskaa oli. Paperinarua kasteltiin erikeepperi-vesi liuokseen ja kieputeltiin ilmapallon ympäri. Kaverin kanssa ollaan kovia laskemaan leikkiä ja hihittelemään, että varmaan vanhemmat ihmiset ajattelivat "Voi ei... mitä teinejä!" mutta hauskaahan se oli kun punaset essut päällä (keksittiin, että jonkun vanhat sadetakit oli saanut uuden elämän plastiikkaessuina ) sormet erikeepperissä pyöritimme paperinarua. Kieltämättä tuli kaikki kerhotunnit niin elävästi mieleen ja taisimme taantua esikouluikään. Käsiä pestessä hihiteltiin, kun revimme erikeepperiä sormista. Kieltämättä oli terapeuttista.

Valopallo piti jättää viikoksi kuivamaan (meinasin jo kirjoittaa, että vuodeksi) ja tänään kävimme pujottelemassa valot pallon sisään. Ensin piti puhkaista ilmapallo. Opettaja kävi näyttämässä, että tästä tuikataan näin... Minun pallosta ilmat tulivat niin hitaasti ulos, että ajattelinkin, että en saa palloa ulos. Kaverini tuli hieman myöhemmin ja kun näytin, että tökätään tähän (ja tökkäsin) kuului mahdoton paukaus ja pallo luhistui pikavauhtia kehikon sisään. Hieman oli ilmeeni sen näkönen, että meniköhän se nyt oikein (ohjaaja kun sanoi, että pitää ottaa rauhallisesti). Kaverin elmu-kelmut (pallo pyöritettiin pyöreäksi elmu-kelmun avulla) jäivät palloon kiinni. Niitä sitten tökittiin ja yritettiin irroitella... lähtivät lopulta. Vanhemat tädit olivat tulleet tekemään valokranssia ja vilkuilivat hieman alta kulmain kun höpötimme omia juttuja ja hihittelimme.

Valojen pujotus olikin taitohommaa ja siinä meni yllättäin kaksi tuntia. Nyt on keittiön ikkunassa roikkuu valopallo. Kieltämättä kaunis ja se on ihan omin pikku kätösin askarreltu. Kerroinkin kaverilleni, että onneksi tsemppasit ja ilmoitit kurssille. Olisi niin helppoa ollut vain rahjustaa kotiin ja linnottautua tänne. Nyt oli terapiaa hihitys ja ikkunassa on kaunis valopallo.

Eiköhän se taas tästä. Pitää siis vain jaksaa potkia itseään liikkeelle.