Paljon on mahtunut puoleen vuoteen... Pieniä valonpilkahduksia siellä täällä. Ison huolen aihe on ollut YT-neuvottelut jotka koskivat myös minua. Minun vanha työ lopetettiin; se on ollut kasvun paikka. Minun piti opetella päästämään irti. Työstäni oli tullut liian tärkeää minulle, joten todellakin jouduin opettelemaan sen kantapään kautta. Joku muu (itseasiassa useampi ihminen) tekee nyt työni.

Iloinen yllätys oli se kuinka työkaverini tappelivat puolestani. Kirjeitä meni jopa ylimmälle johdolle. Valitettavasti se ei auttanut... tai auttoi, mutta niin, että minut siirrettiin muihin tehtäviin. Nyt olen opetellut niitä hommia ja kova ikävä omaa vanhaa työtä kohtaan on suuri.

Uusi homma... jaa... mitäpä siitä sanoisi. Oli ehkä väärä päätös jäädä vaikka sitä toivottiin. Olen ilmeisesti saanut ihmiset tuntemaan olonsa uhatuksi. Nimittäin opettajani piikittelee koko ajan. Hänellä ei ole hyvää sanottavaa työstäni. Tänään meni jo yli... Minun piti lähteä jäähylle sitä piikittelyä ja arvostelua. Hän saa tuntemaan itseni idiootiksi. Kävin siis rauhoittumassa vanhassa työhuoneessani. Juttelin erään aivan ihanan ihmisen kanssa jonka kanssa tein paljonkin yhteistyötä edellisessä työpisteessä ja eräs pomoihminen näki kyyneleiset silmäni ja kysyi mikä on hätänä. Sanoin että ei mikään. Tämä ihana ihminen kertoi mikä on hätänä... hänkin kyynelsilmin. Pomo sanoi, että jos tuo piikittely ja kylmäkiskoinen käytös jatkuu niin hänen luokse voi tulla juttelemaan. Hän sanoi, että hän tekee siitä lopun. Sanoin, että tämä nyt vain minulla meni yli ja en vain jaksanut enempää.

Opin tästä kokemuksesta sen, että positiivinen sana silloin tällöin kun opetat jotakin toista on paikallaan. Siinä nyt istuessa epävarmana ja piikiteltävänä ymmärrän itse miten ihmisiä pitää opettaa. Toivottavasti minä en ole ollut opettajani kaltainen. Se olisi kamalaa.

Siinä työtoverin terapiatuolissa olo hieman koheni. Uusia suunnitelmia on jo tehtynä... Katsotaan mihin ne kantavat.

Tulipa hieman synkeä ja synkkä kirjoitus. Elämässä on paljon hyvää ja kaunista. Niitä niinä huonoina hetkinä ajattelen.

Kesä tulossa; lomakin nurkan takana... uudet suunnitelmat ja uudet kujeet.

Levitän siivet ja nousen lentoon. Älä siis murehdi ja ole huolissani minusta. Minä putoan jaloilleni.