Maanantaina opettaja itse oli tekemässä hommiaan ja hoiti asian; tosin taas hieman salaa ja vaivihkaa. Luulenpa, että hän pelkää oman työnsä puolesta vaikka en ole hänen töitään ottamassa vaan tuuraan kun hän pois, mutta muutosvastarinta on hänellä kova.

Eli maanantaina kun menin töihin hän oli tekemässä töitä ja kas ilman huutoa ja räyhäämistä. Ilmesesti olin hänen reviirillään koska jouduin käyttämään hänen työpistettään ja se vaivasi häntä suunnattomasti. Siksi huuti ja räyhäsi. Tosin hänen asenne on kyllä hieman sellainen "Minä tiedän kaiken, sinä et osaa mitään."

Tilanne rauhoittunut huomattavasti kun sain oman työpisteen. Nyt saan puuhastella omassa nurkassa. Tosin joudun opettajan konetta vielä käyttämään, koska pomo ei ole pyytänyt kaikkia tarvittavia valtuuksia minulle. Eilen iltapäivällä oli tehnyt sen ja koska pyyntö menee saarivaltakuntaan; vastauksen saaminen saattaa joskus (lue melkein aina) kestää.

Tänään soitin vanhalle työtoverille (en saisi olla yhteydessä; tämän uuden vöyhötyksen eli yt-neuvottelun tuloksen vuoksi). Voi kuinka iloiseksi hän tulikaan kun kuuli ääneni. Kerroin, että minulla on ikävä ja oli myös mukava kuulla hänen ääntään. Lopuksi hän sanoi; "Soita koska vain. Toivomme täällä niin kovin, että sinut pyydetään takaisin vanhoihin tehtäviisi."

Voi kun sellainen pyyntö tulisikin. Lähtisin heti vanhoihin tehtäviin.

Tänään oli ajatusten aamiaisessa seuraava ajatus:

Olet juuri niin suuri kuin asiat, joiden
annat häiritä itseäsi. -Jerry Bundsen