Eilen se voittajaolo sitten loppui; vähän ennen työpäivän päättymistä. Palaute oli aika rusentavaa. Olin huono ihminen (työkaveri oli melko kiukkuinen; hän on aina kiukkuinen kun asiat eivät mene niin kuin hän ajattelee ja hän on pilkun viilaaja. Suurin osa tästä kiukusta ei ole sunnattu kellekkään, mutta hänen äkseeraminen vie hyvän tuulen mennessään.). Surullisin mielin lähdin polkemaan kotia kohti. Onneksi tuo ulkoilu auttaa aina. Sain hillittyä itseni etten syöksynyt kaupaan hakemaan sokerihumalaa lähikaupasta.

Ystäväni oli lähettänyt ihanan kortin ja se piristi päivääni. Laitoin kiitokseksi tekstarin ja kerroin hieman päivästäni. Hän lohdutti, että huomenna kaikki on toisin ja kyllä se siitä.

Illalla luin Ihmisen käsikirjaa, mutta silmä alkoi lupsumaan muutaman sivun jälkeen, joten laskin kirjan ja ajattelin, että otan hyvät yöunet... puoli yksi Elman huoli-mummo oli tullut minulle kylään. Heräsin siihen, että oli kuuma. Kävin juomassa ja ilmeisesti heräsin siinä joten kun palasin sänkyyn ei uni tullut silmään. Pohdin maailmankaikkeuden kysymyksiä; mikä on Sukulaissielun funktio tässä maailmankaikkeudessa, miksi elämä on mennyt näin kun on mennyt. Tuli siinä yön pimeinä tunteina mieleen Olavi Uusivirran sanat "joku suunnitteleen mua paremmin"... niinhän se menee. Yritin tyynnytellä huoli-mummoa, että ei kannata näitä nyt tässä murehtia, kun kaikki näyttää näin yöllä niin suurelta ja ylitsepääsemättömältä. Huoli-mummo ei meinannut antaa periksi ja pyörin sängyssä. Vaihdoin asentoa ja hyvää nukkumisasentoa ei tuntunut löytyvän, oli kuuma. Kävin vielä juomassa vettä ja sitten kokeilin vanhaa kikkaa unen saamiseksi. Aloin muistelemaan ruotsin ja englannin epäsäännöllisiä verbejä ja niiden taivutusta. Kovin kauaa sitä ei tarvinnut miettiä, kun huoli-mummo antoi periksi ja nukahdin. Uni oli hieman levotonta ja näin outoja unia... Erilaisia mutta nyt muistan vain, että ne liittyivät jotenkin ruokaan ja ruuan tekemiseen.

Ei alkanut ihan putkeen tänä aamunakaan. Avain katkesi käteen...

Nyt tarvitsisin halia; sellaista joka kertoo, että kyllä se siitä... Tukevaa ja lohduttavaa kertoen, että tämä on vain näitä päiviä, jolle nauretaan sitten joskus. Miksi minua itkettää... tuliko kuppi täyteen?