Aurinko paistaa ulkona komeasti. Tietysti kun itse pitää olla sisällä. Mietinkin, että jos lämmittäisin soppani ja menisin puistoon syömään... tosin taitaisi tulla pian noutaja hakemaan, jos sen tekisin. Pitää miettiä jos vaikka kahvitauolla kävisi vähän ulkona. Voisi tehdä hyvää.

Aamuiset ja iltaiset kävelyt tekevät hyvää. Tänäänkin hipsuttelin töihin. Liukasta on ja polvikin muistutti, että menethän varovasti. Siinä aamusella mietin, että mitäs jos vaihtais ihan kokonaan ammattia ja alkais talkkariksi. Sais olla ulkona. Tai itse asiassa olen ollutkin talkkarina. Minut on penskasta asti kasvatettu niin, että raha ei kasva puussa ja oma raha oli ansaittava itse. Olen tehnyt töitä ihan pienestä asti. Muutamia kesiä ja talvia on mennyt talkkarihommissakin. Kesäisin tein kesäloman ja talvella tein talkkarin vapaapäivät. Joten lumityöt, nurmikon leikkuut, ovien avaamiset yms ovat tuttua kauraa. No jos nyt kuitenkin pysyisin tässä ammatissa. Mökillä saa leikkiä talkkaria ihan tarpeeksi.

Ulkona on kamalan liukasta. Välillä pitää hipsutella kun tie on ihan iljamella. Mietinkin, että potkukelkalla pääsisi melkein kaikista parhaiten eteenpäin; tosin niitä jäättömiä paikkojakin on. Kohtahan se on "Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat." Ihailen suuresti pyöräilijöitä joita vielä tulee vastaan. Itse en enää uskalla pyörän selkään, sillä minähän olisin rähmälläni heti. Ihmetyttää sillä moni pyöräilijä tulee edelleenkin vastaan ilman kypärää ja valoja. Illalla hipsuttelen taas osan matkasta jalkaisin. Muutama vuosi taannoin pyöräilin marraskuun loppuun saakka, mutta silloin olikin kuiva alkutalvi. Eli vaikka pakkasta oli, oli tiet kuivat ja pyöräily sujui.

Keskiviikkoa.