Vatsa tuntuu rauhoittuneen. Mustikkakeitto, puuro ja päivä ilman kahvia saa pakin rauhoittumaan. Puuroa olen syönyt nyt aamuisin mustikkakeiton kanssa. Isomummon keinot tepsivät. Tiistaina oli ihan pakko nukkua päikkärit kun pääsin sirkuksesta ja illalla lenkin jälkeen nukahdin sohvalle telkkarin eteen.

Eilen sirkustirehtööri kyseli, että mikä masentaa. Sanoin, että ei mikään. Näytin kuulemma surulliselta. Tirehtööri oli hieman huolissaan, että läheiselle on sattunut jotain. Sanoin, että kaikki kunnossa, ajatuksissa tässä vain olen.

Tiistaina tupluurien jälkeen katselin Ruma Betty sarjan avausjakson. Sarja on todella hyvä. Kuten AllyAlias sanoin, joku on varastanut mun elämän tuohon tv-sarjaan. Tässä ulkokuorta palvovassa maailmassa on hyvä välillä herätellä katsomaan ihmisen sisäistä kauneutta. Ulkoinen kauneus on katoavaista, mutta jos olet kaunis sisältä, se säilyy ja nousee pintaan.

Mielessä on taas pyörinyt kaikenlaista. Mörkökin muistuttelee välillä omasta olemassa olostaan.

Eilen oli taas hyvä juttutuokio lapsuudenystävän kanssa. Naurua, sellaista syvältä kumpuavaa riitti.

Taas ei ole jutussa päätä eikä häntää. Lähden puurolle. Torstaita.