Se miksi en saa kirjoitettua tänne alkaa selvitä. Viikon ajan ilmapiiri
sirkuksessa on ollut kireä. Olen hiljaa tarkkaillut supsutusta ja
salailua, ilmeitä ja eleitä ja kuinka ilmapiiri kiristyy
kiristymistään. Tiedän, että kohta räjähtää. Yritän siis pysyä pois
tieltä.
Osa pelleistä on onnellisen tietämättömiä tulevasta tai sitten he vain
yrittävät peittää kaiken hymyn ja naurun taakse. Luulen, että osa on
onnellisen tietämättömiä.
Eilen oli pakko lähteä kävelemään
illalla. Tunsin kuinka stressi oli tehnyt pesän itseeni. Ajattelin
käydä kuvaamassa pupuja puistossa, mutta pissikset olivat ajaneet puput
pois. Puisto oli täynnä kiroilevia, sylkeviä ja kaljaa kittaavia
teinejä. Joillakin oli jopa pullo kirkasta mukana. Yritin parhaani
mukaan päästä puistosta pois, mutta olivat sulkeneet sen osaksi joten
ei auttanut muu kuin palata samoja reittejä takaisin. Selvemmille
vesille päästyä alkoi olo helpottaa. Kävin ottamassa muutaman kuvan.
Tämä oli kaunis ja kuvasti juuri eilistä tunnelmaa:
Kuvasta ei tullut kovin tarkkaa.
Tänä aamuna kyyneleet sai virtaamaan Egotripin laulu. Antoi toivoa.
lauantai, 1. syyskuu 2007
Kommentit