Se miksi en saa kirjoitettua tänne alkaa selvitä. Viikon ajan ilmapiiri sirkuksessa on ollut kireä. Olen hiljaa tarkkaillut supsutusta ja salailua, ilmeitä ja eleitä ja kuinka ilmapiiri kiristyy kiristymistään. Tiedän, että kohta räjähtää. Yritän siis pysyä pois tieltä.

Osa pelleistä on onnellisen tietämättömiä tulevasta tai sitten he vain yrittävät peittää kaiken hymyn ja naurun taakse. Luulen, että osa on onnellisen tietämättömiä.

Eilen oli pakko lähteä kävelemään illalla. Tunsin kuinka stressi oli tehnyt pesän itseeni. Ajattelin käydä kuvaamassa pupuja puistossa, mutta pissikset olivat ajaneet puput pois. Puisto oli täynnä kiroilevia, sylkeviä ja kaljaa kittaavia teinejä. Joillakin oli jopa pullo kirkasta mukana. Yritin parhaani mukaan päästä puistosta pois, mutta olivat sulkeneet sen osaksi joten ei auttanut muu kuin palata samoja reittejä takaisin. Selvemmille vesille päästyä alkoi olo helpottaa. Kävin ottamassa muutaman kuvan.

Tämä oli kaunis ja kuvasti juuri eilistä tunnelmaa:

Kuvasta ei tullut kovin tarkkaa.

Tänä aamuna kyyneleet sai virtaamaan Egotripin laulu. Antoi toivoa.