Eilen eräs tirehtööri havahtui ja huhuili "Täällähän on kuoleman
hiljaista." Meinasin sanoa, että näin on ollut jo aika pitkän aikaa,
mutta ajattelin, että olen hiljaa. Eilen ne pellet hieman kiinostuivat
asioista. Kai heille viimeikin iskostui, että en ole enää kauaa
auttamassa.
Mieleen hiipii pieni haikeus. Olen kasvattanut juuret tänne ja nyt
niitä varoen olen tässä irroittanut. Alkaa minullekin iskostua, että
kohta en tästä enää pyöräile tai tästä kävele. Tänne onneksi pääsee
aina uudelleen. Muutamaa sirkuksen kävijää tulee ikävä. Mukavia
ihmisiä. Jäävät aina hetkeksi rupattelemaan. Yksi on kovin hassu ja saa
aina hyvälle tuulelle. Kerroinkin hänelle, että hänen äänestä kuuluu
nauru. Pyysin, että hän jatkaa samaan malliin. Kerroin myös, että olen
lähdössä pois. Hänen ensimmäinen kommentti oli "Voi surku!" Lupasin
pitää yhteyttä.
Eilen tuli kotona itku ja lähellä tuntuu olevan nytkin. Vedet kiertää silmissä. No kyllä se tästä taas.
perjantai, 13. kesäkuu 2008
Kommentit