Eilen eräs tirehtööri havahtui ja huhuili "Täällähän on kuoleman hiljaista." Meinasin sanoa, että näin on ollut jo aika pitkän aikaa, mutta ajattelin, että olen hiljaa. Eilen ne pellet hieman kiinostuivat asioista. Kai heille viimeikin iskostui, että en ole enää kauaa auttamassa.

Mieleen hiipii pieni haikeus. Olen kasvattanut juuret tänne ja nyt niitä varoen olen tässä irroittanut. Alkaa minullekin iskostua, että kohta en tästä enää pyöräile tai tästä kävele. Tänne onneksi pääsee aina uudelleen. Muutamaa sirkuksen kävijää tulee ikävä. Mukavia ihmisiä. Jäävät aina hetkeksi rupattelemaan. Yksi on kovin hassu ja saa aina hyvälle tuulelle. Kerroinkin hänelle, että hänen äänestä kuuluu nauru. Pyysin, että hän jatkaa samaan malliin. Kerroin myös, että olen lähdössä pois. Hänen ensimmäinen kommentti oli "Voi surku!" Lupasin pitää yhteyttä.

Eilen tuli kotona itku ja lähellä tuntuu olevan nytkin. Vedet kiertää silmissä. No kyllä se tästä taas.